perjantai 5. syyskuuta 2014

Mitään se ei anna ellei se jotakin ota

"Läpimurtopäivä: kuuntelin musiikkia, katselin iPadista vanhoja valokuvia, selailin tekstareita ja luin muttaman kirjeen, jotka otin Suomesta mukaan ilman, että kauhea koti-ikävä yllätti. Tämä oli ensimmäinen päivä, kun pystyin tekemään mitään noista. Ensimmäistä kertaa myös äitylille ja Noralle viestitellessä ei tuntunut siltä, että voisi lähteä takaisin kotiin. Koko ajan olen viihtynyt kyllä mainiosti, mutta Suomen päästä en ole aikaisemmin voinut vielä millään päästää irti."
                                                       (Päiväkirjamerkintä  2.9.2014 tiistai klo 22.45)

Olen kokenut läpimurtoja, ottanut takapakkia ja noussut sitten jälleen kuopasta. Yllä kuvailemani läpimurto tämän viikon tiistailta - tällä hetkellä tuntuu, että kaksi kuukautta täällä Sapporossa tulee vierähtämään nopeasti.

Takapakkia: juuri kun olin kerennyt iloita tästä, päästä koulurytmiin kiinni ja ihastua japaniin, minulle iski flunssa. Voi muna! Jouduin siis kestämään keskiviikkona iltapäivän tunnit (13:20-17:30) puolikuntoisena ja jättämään koko torstain koulupäivän välistä. Menin oikeastaan nukkumaan keskiviikkoiltana klo 19 ja heräsin vasta tänään, perjantaiaamuna, klo 7:00 ottaakseni suihkun ja valmistautuakseni tämän päivän koulutunteihin. Heräilin näiden puolentoista vuorokauden aikana satunnaisesti juomaan teetä tai vettä, käymään vessassa, voivottelemaan niska- ja hartiaseudun särkyäni, kierimään hiessä, ottamaan salmonellanäytettä (Kazu-sensei säilytti näitä työpöydällään, hih) ja syömään. Sängystä en oikeastaan kyllä poistunut.

Tämän päivän suurin ilonaihe onkin vihdoin toimiva netti! Saatiin koululta lainattua pari nettikaapelia ja irrallinen modeemi, jonka turvin olen nyt viettänyt iloiset puolitoista tuntia internetin ihmemaailmassa. JES!

Lähdetään tässä syömään ravintolaan, kirjoittelen illalla vielä lisää luultavasti. Kuviakin saatte!

Terveisiä Sapporosta,
Ella


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti