Harvinainen päivä Sapporon historiassa!

Eilen illalla alkoi myrsky: olin koko päivän ihaillut parvekkelta näkyvän vuoren ympärillä leijuvaa usvaa, joka tuntui tiivistyvän ja kietoutuvan hetki hetkeltä tiukemmaksi vyyhdeksi huipun ympärille. Lopulta takaisin kotiin Kazuyan luota kävellessäni, alkoi kova sade. Vaatteet kastuivat ja olo oli nihkeä. Seurasin ikkunasta, kuinka sade yltyi. Ilma oli niin tiheä, etten erottanut vuorta enää ollenkaan sumun ja illan pimeyden keskeltä. Lopulta alkoi jyristä ja salamoida, violetit väläykset olivat upeita - valvoin hävyttömän myöhään peittoihin kääriytyneenä tuijotellen taivasta ja jutellen Suomeen.

Kazuyan luona syömässä, aivan loistava ilta!! Kuvassa myös hänen suomen kieltä opiskeleva ystävänsä. Oli hauskaa istuskella ja jutella (hyvää englantia, ah) samalla kun kokkailtiin pöydän ääressä.

Pannu laitettiin lämpeämään ja öljyttiin

Taikina levitettiin lämpimään pannuun

Täytteitä (mm. mustekalaa, kuivattua kalaa, marinoitua inkivääriä ja tempurassakin käytettävästä paneroimisjauhosta valmistettuja riisimuromaisia rakeita) levitettiin taikinan päälle ja odotettiin ruoan kypsymistä

Lopuksi pallukoita käänneltiin, kunnes ne olivat kypsiä ja kauniin värisiä

Aamulla kouluun mennessämme aistin heti, että kaikki ei ole kunnossa. Aulassa olevassa opettajien toimistossa kävi tavallista kovempi suhina, ja kun saavuimme sisään rakennukseen, kaikki nousivat jalkeille ja kiiruhtivat luoksemme. Shima-sensei selitti jotakin hämärää maassa vellovasta vedestä, horisi aikataulumme kanssa ristiriidassa olevia asioita ja lähti sitten kiidättämään meitä kolmanteen kerrokseen hissillä, vaikka pukuhuoneemme on toisessa kerroksessa ja tavallisesti raahaudumme portaita ylös. Kolmanteen kerrokseen päästyämme, meille selvitettiin tilanne.

Edellisyön myrsky oli saanut joet Sapporossa tulvimaan, ja kauempana keskustasta (ja koulusta) tiet olivat täysin käyttökelvottomat - siksi oppilaat eivät päässeet kulkemaan koululle asti, ja päivän oppitunnit olivat peruttu kokonaan. Paikalla oli ainoastaan henkilökunta. Näin ei ole kuulemma käynyt koskaan ennen! Täysin poikkeava tilanne siis.

Tänään meidän olisi ollut määrä valmistaa suomalaista lounasta kouluruokalaan, eli noin viidelle sadalle hengelle. Sen sijaan jouduimmekin ruokkimaan ainoastaan henkilökunnan, n. 50 hlöä. Tästä johtuen kehittelimmekin sitten pientä kivaa extraa, ja valmistimme korvapuusteja jälkiruoaksi. Huomenna valmistamme sitten samaisen aterian uudestaan oppilaille, ilman pullia. Tulemme Sakun kanssa olemaan myös linjastolla, jakelemassa opiskelijoille aterioita!

Tässä leivonnan assarit kokeilevat korvapuustin leivontaa. Tyypillistä oli, että heidän leipomistaan tuli HIENOMPIA kuin meidän omistamme. Kyllä hävetti vaihteeksi.

Suomalaisen lounaan menu:

Karjalanpaistia, keitettyjä perunoita karpaloiden kera
Mummon kurkkuja ja graavilohta
Väinämöisen palttoonnappeja
Korvapuusteja

Hauskaa oli erityisesti, että koululle saapui oikein lehdistö! He ottivat meistä suomalaisista kuvan valmistamamme lounaan kanssa, kokkiasuissa. He myös kyselivät muutaman kysymyksen suomalaisesta ruokakulttuurista. Tästä tehtiin juttu paikalliseen lehteen - nyt sitä ollaan kuulkaa julkkiksia!

♥ Ella