Yleistä koulunkäynnistä

Koulunkäynti täällä Japanissa, Koen Gakuenissa, eroaa huomattavasti omastani Turussa. Ensinnäkin, kouluviikossa on täysin erilainen rytmi, opetusmetodeista puhumattakaan: päivät alkavat myöhemmin, kestävät todella paljon pidempään ja ruokatauko on vähintään tunnin mittainen - siis täh? Olen tottunut hotaisemaan lounaan naamariin n. 20 minuutissa. Ruokatauko on meillä kotopuolessa vain puolentunnin mittainen ja kaiken maailman sompailuun sekä jonottamiseen vierähtää tovi joka tapauksessa molemmissa päissä.

Tunteja senkus kasaantuu...

Keittiöpäivät ovat jakautuneet kahteen eri osaan, aamupäivään ja iltapäivään. Joskus (kuten tänään) molemmat osat saattavat olla samaa oppiainetta, yleensä kuitenkin aamupäivisin ja iltapäivisin opiskellaan eri asioita. Aamupäivän oppiaineen tunnit alkavat klo 8:50 ja loppuvat klo 12:20 viimeistään: toisinaan saattaa olla niin, että keittiössä tulee valmista jo ennen puoltapäivää ja tällöin ruokatuntikin alkaa aikaisemmin. Iltapäivän oppiaineen tunnit alkavat 13:20 ja loppuvat 17:50. (Välissä siis tuo tunnin mittainen ruokatauko.)

Koulua on täällä vain viitenä päivänä viikossa. Olin tästä erityisen hämmentynyt, sillä olen aina ollut siinä uskossa, että opiskelu on Japanissa todella hard core-juttu ja että töitä paiskitaan kuutena päivänä viikossa. Todellisuudessa vain opettajat joutuvat olla koululla lauantaisin. Mitä lie tekemässä? Hassua on myös, että meillä suomalaisilla on merkitty lukujärjestykseen joka päivälle sekä aamu- että iltapäivälle oppitunteja. Huomasin nimittäin  viime viikolla, että monilla luokilla saattaa olla koulua virallisesti vain jompana kumpana! Yllättävän rentoa meininkiä.

Opiskelun hard core-osuus tulee esiin kuitenkin ehkä siinä, että opilaat joutuvat tulemaan kouluun omalla ajallaan aamulla, ennen oppituntien alkamista, esivalmistelemaan tuntien raaka-aineita sekä viipymään iltapäivisin koululla vielä oppintuntien jälkeenkin. Usein opiskelijat jäävät siivoamaan keittiötä. Toisin sanoen, jos oppitunti alkaa klo 8:50, on opetuskeittiössä täysi vilske päällä jo puolen aikaan: oppilaat keräilevät raaka-aineita omalle työpisteelleen, lukevat reseptejä läpi ja laittavat keittiötä kuntoon. Iltapäivällä puolestaan nimet otetaan ylös vasta klo 18:10, 20 minuuttia oppituntien päättymisen jälkeen. Myöhästyneitä ei päästetä ollenkaan sisään, eivätkä se saa osallistua opetukseen - he joutuvat katselemaan oppitunnin lasin läpi.

Päivän päätteeksi oppilaat kuuraavat mm. kaikki ikkunalasit kauttaaltaan kiiltäviksi sekä pesevät työtasot myös kaikilta sivuilta, eivät ainoastaan päällä olevaa varsinaista tasoa, ja järjestelevät vetolaatikot sekä kaapit. Loppusiivouksen jälkeen opettajan assistentti tekee tarkastuksen jokaiselle työpisteelle ja katsoo, että kaikki on kunnossa ja piste siistissä kunnossa. Kyllä vaan keittiö kiiltää! Voi vitja. Tästä voisi kyllä jengi ottaa mallia.

Kiinalaisessa keittiössä kiiltää

Opetuskeittiöissä jokaisen työpisteen päädyssä on tiskiallas.
Kaikki tiskit tiskataan käsin sitä mukaa, kun työvaiheet vaihtuvat.

Oppitunnin kulku

Ensimmäisenä ja viimeisenää keittiössä paikalla on assistentti. Jokaisella senseillä on käytössään 1-2 assistenttia, päivän aiheesta ja oppilasluvusta riippuen (luokassa on yleensä n. 40 opiskelijaa!), jotka kokoavat tarvittavat raaka-aineet esille oppilaita varten ja haalivat tarvittavat työvälineet hollille. Assarit jakavat myös reseptit ja tekevät lopputarkastukset siivouksen yhteydessä. Sensein tehtävä on ainoastaan opettaa: opettaja ei tiskaa tiskejä tai ojenna luokkaa. Hän vain antaa ohjeet, kiertelee opetuskeittiötä tarkkaillen ja neuvoen sekä lopuksi arvostelee tulokset. Opettaja saapuu luokkaan tuntien alkaessa ja lähtee pois ku ruoanlaitto on ohi. 

Oppilaat siis saapuvat luokkaan n. 20 minuuttia ennen tunnin alkua, kuten aikaisemmin mainitsinkin. He varaavat reseptien mukaiset määrät tarvittavia raaka-aineita työpisteelleen ja laittavat sen muutenkin kuntoon. Sensei saapuu klo 8:50 luokkaan ja pitää vaihtelevan mittaisen demon alkuun: hän näyttää, miten kyseinen resepti toteutetaan/ruokalaji valmistetaan ja millainen annoksen tulee olla. Joskus sensei esittää demona vain pari seuraavaa työvaihetta, joskus taas hän näyttää annoksen valmistamisen alusta loppuun. Seuraavaksi me oppilaat saamme ryhtyä itse toimeen ja toistaa juuri demossa esitellyt työvaiheet. 

Reseptit ovat kaikki japaniksi, yritetään saada parhaamme mukaan selvää.
Usein opettajat ja oppilaat auttavat tulkkaamaan ainakin raaka-aineiden nimet,
työvaiheet saamme selville itse demoa tarkasti seuraten.

Kaikki ruoanlaitto täällä on todella tarkkaa! Resepteissä ilmoitetaan raaka-aineiden määrät grammoina, ja näitä lukuja tulee noudattaa pilkuntarkasti. Tarkoitan TODELLA pilkuntarkasti. Esimerkiksi tänään ohjeessa neuvottiin lisäämään 119 g kananmunaa - ja niin tehtiin. Myös maustaminen, esimerkiksi suolan lisääminen, tapahtuu myös keittiövaa'an avulla, ei itse hakemalla. Tällainen kaavojen noudattaminen ja kurinalaisuus on mielestäni jotenkin hassua, ja tuntuu välillä vähän pilkunviilaamiselta... toisaalta loistaviin tuloksiin sillä ylletäänkin. Tänään valmistamani sokerikakkupohja oli täydellinen, juuri oikealla tavalla kohonnut ja tasainen. Reseptit eivät ole kovin suuria (yleensä ateria valmistetaan n. 2-4 hlölle) ja sisältävät paljon pientä näpertelyä. Välillä mietin, miten oppilaat osaavat jatkossa soveltaa näitä taitoja suurille määrille ihmisiä?

Kakkupohjia

Jokaisen työpisteen päädyssä on suuri tiskiallas, jossa oppilaat tiskaavat astiansa käsin. Opetuskeittiöistä ei löydy minkään näköisiä tiskikoneita. Pakko sanoa, että homma toimii todella hyvin. Jokaisen pienenkin työvaiheen päätyttyä kaikki tiskit tiskataan pois häiritsemästä, kuivataan ja viedään oikealle paikalleen. Myös työtasot otetaan täysin puhtaiksi. Leikkuulauta pyyhitään jokaisessa välissä siistiksi ja roskat siirretään heti sivuun.

Oppilailla on vino pino valkoisia, tavallisia, pieniä pyyhkeitä, joilla tämä kaikki siivoaminen tapahtuu. (Tiskaaminen tosin omilla välineillään.) Näihin samoihin kosteisiin pyyhkeisiin voi myös pyyhkäistä sormet tai veitsen, jos ne ovat likaantuneet käytössä. Välillä touhu menee mielestäni kyllä epähygienisen puolelle, mutta joissain tilanteissa ratkaisu on erittäin tomiva: esimerkiksi leipomisen yhteydessä pyyhkeet ovat osoittautuneet erityisen käteviksi, kun taas raakaa lihaa ja kalaa käsitellessä toivoisi vähän jotakin kättä pidempää luuttua avukseen. Lattioita en ole nähnyt vielä kertaakaan pestävän. Toisaalta en ole myöskään ikinä nähnyt, että lattialle tippuisi mitään!

Kun annos on valmis, siivotaan työtaso puhtaaksi ja sille levitetään pöytäliina. Pöytä katetaan valmiiksi ja annokset asetellaan jokaisen omalle paikalle. Tässä kohtaa sensei viitotaan paikalle ja hän arvostelee annokset, antaa korjausehdotuksia. Tämän jälkeen saamme jokainen syödä oman annoksemme! Parasta.

Lukujärjestys

Aikaisemmin blogiin postaamaani aikataulu/lukujärjestys ei sitten tänne päästyämme enää pitänytkään paikkaansa ollenkaan. Kazu-sensei luetteli meille aivan uudenlaisen ohjelman, johon hän oli ilmeisesti tehnyt muutoksia niin, että pääsisimme näkemään mahdollisimman paljon japanilaista ruoanlaittoa ja joitakin erikoisuuksia alkuperäisen leivän leivonnan sijaan.

En ole ollenkaan perillä siitä, miten laaja tarjonta koululla oppiaineissa todellisuudessa on, mutta sen perusteella tulkittuna, mitä olen omin silmin nähnyt, koulussa voi opiskella hyvin monipuolisesti eri ruokakulttuurien ruoanlaittoa ja erikoistua vaikka mihin! Esimerkiksi Kazuya (aikaisemmin mainitsemani opiskelija, joka on ollut 2 kk Oulussa työharjoittelussa) aikoo erikoistua makeisten valmistamiseen, sillä hän on saanut työpaikan jo valmistumisensa jälkeiselle ajalle häitä järjestävästä yhtiöstä, ja tulee tarvitsemaan siellä näitä taitoja erityisesti. Kuvina koulun tarjontaa:

Savustushuone

Tähän mennessä hauskin luokka, jonka kanssa olen työskennellyt

Teeseremoniahuone

Viinikellari löytyy

Ja baari

Suklaa-ateljee

... ja sen antimia

Kuva opetusravintolan salista

Opetusravintolassa on avokeittiö, kuva otettu siis salin puolelta.

Esimerkkejä eri oppiaineista, joita minulla on ollut/tulee olemaan kahden viikon aikana:

-kiinalaista ruoanlaittoa
-japanilaista ruoanlaittoa
-japanilaisten makeisten valmistamista
-leivontaa (länsimaalaista, tässä tapauksessa ranskalaista)
-päivä opetusravintolassa
-teeseremoniapäivä

Omatekemät (japanilaisessa leivonnassa)
teeseremoniassa perinteisesti nautittavat makeiset 

Pinkissä keittiössä harjoitellaan länsimaista leivontaa

Ruokailu

Kouluruokala

Koulun tarjoama lounas on mielestäni melko hulppea. Lounas tarjoillaan joka päivä lautasannoksina, ja sen valmistavat opiskelijat itse koulukeittolan tiloissa. Japanilaiseen tapaan lounas tarjotaan pieninä erilaisina annoksina -  näiden kaikkien kippojen ja kuppien mahduttaminen tarjottimen kyytiin on jokapäiväinen haaste! Joka päivä tarjolla on yksi isompi lämmin lautasannos, joka sisältää kypsennettyä kalaa tai lihaa, sen lisäksi aina tulee riisikippo, keitto, salaatti tai muu pääasiallisesti kasviksia sisältävä pikkuannos, joko kylmä tai lämmin. Ateriaan kuuluu myös kevyt jälkkäri, joka voi päivästä riippuen olla hedelmiä, leivos tai vaikka jukurttia.

Esimerkki koulun tarjoamasta lounaasta

Pakko oli jättää yksi ruokalaji välistä, maha oli melkein täysi
jo ennen ruokailun alkua. Huomaa VAIN 3 kuppia.

Ruokajuomana juodaan jääteetä, kannut löytyvät jokaisesta pöydästä. Ennen kuin innostut, voin kertoa, että tämä jäätee on täysin erilaista kuin mihin me olemme tottuneet. Käytännössä tee on ensin haudutettu normaalisti ja sen jälkeen jäähdytetty ja jääpalat lisätty joukkoon - siinä ei ole ollenkaan makeutta eikä sitruuna- tai persikkaesanssia. Muutaman ensimmäisen päivän ajan tee maistui melko kitkerältä, mutta siihen on kerennyt jo tottua. Tarjolla on myös ihan tavallista vettä, mutta se pitää nousta hakemaan automaatista - en ole nähnyt kenenkään paikallisen vielä juovan sitä. Jos jääteekannu tyhjenee, tulee ruokailijoiden täyttää se seuraavia varten. Joka pöydästä löytyy myös rätti, jolla omat sotkut pyyhkäistään pois.

Ennen jokaista ateriaa, kädet painetaan yhteen rinnalle tai hieman kasvojen eteen ja lausutaan 'itadakimasu', joka kirjaimellisesti tarkoittaa "otan vastaan", mutta käytännössä on siis hyvää ruokahalua. Kaikki ruoka syödään puikoilla - aletaan Sakun kanssa olla jo aika hakoja tässä.

Tässä vielä kaikkein hillittömin osuus: oppilaat tiskaavat kaikki kouluruokalasta tulevat tiskit käsin. Tässä kohtaa tulee ottaa huomioon, että koulussa on pelkästään oppilaita jo 600, ja henkilökuntaakin aika joukko, ja jokaisella ruokailijalla on edessään yleensä n. viisi eri kippoa ruoalle, puikot sekä juomalasi. Aasialainen tehokkuus on ihailtavaa. 

Tulipa sepustus, ohhoh.

Terveisiä Sapporosta,
Ella