KOOSTE 2 - Kiinalainen ruoanlaitto

Oppituntien määrä: 4 kpl
Oppituntien ajankohdat: 18.9. + 24.- 26.9. aamupäivän tunnit

Kiinalaisessa ruoanlaitossa olemme tehneet joka tunti melko samanlaisia ruokia, oikeastaan vaan paljon wokkeja erilaisilla pohjilla: "tuoretofulla", paistetulla riisillä ja nuudeleilla. Kiinalaisessa keittiössä aamut alkavat aina demolla, jonka jälkeen kokkaamme itse n. tunnin, syömme tuotokset ja teemme loppusiivouksen. Suurin osa kokkausajasta menee raaka-aineiden pilkkomiseen tarkasti kieli keskellä suuta, jättimäisten kokkiveitsien viuhuessa - itse kypsennysvaihe on nopea suorittaa wokkipannulla. Olemme päässeet nyt kolmen eri opettajan oppitunneille, ja luonnollisesti heistä jokaisella on oma tapansa opettaa - näitä on ollut hauska vertailla.

Minakami-sensei tupsahti kuvaan hih. (Huomaa kokkiveitsi kädessäni!)

Yhteiskuva Honda-sensein wokkien kanssa.

Wokkaa wokkaa

Kiinalaisessa ruoanlaitossa eniten olen ehkä innoissani veitsenkäsittelyn opettelusta - veitsi on todella erilainen kuin eurooppalainen veitsi, jota olen itse tottunut käyttämään. Minusta on mielenkiintoista, että kaikki pienimmätkin näperrykset ja koristeet leikellään tällä kirvesmäisellä, n. 15 cm korkuisella terällä. Lisäksi wokkipannun käyttäminen on melkoisen jännää puuhaa: pannu on todella todella kuuma ja samalla pisteellä läträtään niin veden kuin öljynkin kanssa vuorotellen. Työskentely wokkauspisteellä on nopeatempoista ja aikaa epäröinnille ei ole. Olen päässyt wokkausta kokeilemaan jo kolmesti ja nyt alkaa olla varmempi fiilis homman suhteen, ja esimerkiksi viime perjantain tunnilla jo huomasin tarkkailevani muiden wokkausta ajatellen, että itse osaisin homman melkeinpä paremmin.

Tähän mennessä paras kaikista oppitunneista oli kalmaritunti 24.9.2014!

Tähän mennessä kovin sana kiinalaisessa ruoanlaitossa.

Olin ihan järkyttävän innoissani kun pääsin käsittelemään kalmareita.

Kalmarista loppujen lopuksi valmistui tällainen wokki.

Oli hienoa päästä kokeilemaan kokonaisen kalmarin käsittelyä, sitä ei ihan joka päivä tule vastaan. Lisäksi Honda-sensei kehui työskentelyä kauheasti, siitä tuli hyvä mieli - kerrankin päivä, jolloin joka ikistä liikettäni ei tarkkailtu ja korjailtu. Ah, mikä mielenrauha ja osaamisentunne!

Piirsin ohjeenkin

Paistettua riisiä ja possuwokki.

Kampasimpukkawokki. (Mun leikkaamat porkkanalinnut... ei ehkä ihan yhtä hienoja kun sensein.)

Tällä reissulla vaikeinta syömistä tähän asti ovat olleet aikaisemmin mainitsemani chawan-mushi japanilaisessa ruoanlaitossa ja erilaisia simpukoita sisältävät ateriat. Oikeastaan tämä kampasimpukkawokki oli ensimmäisiä simpukkaruokia, josta oikeasti pidin! Todella hyvää. Minun leikkaamani porkkanalinnut jättävät tosin aika paljon toivomisen varaa... ei se mitään, tämä oli ensimmäinen yritykseni ikinä, eivätkä olosuhteetkaan olleet mitenkään erityisen helpot. 

Nauta-sikajauhelihawokki, tuoretta nuudelia, kurkkua ja kevätsipulia (welsh onion? en tiedä korrektia käännöstä).

Possuwokki vasemmalla ja "tuoretofun" päällä tulinen jauhelihawokki.

Tämä "tuoretofu" oli hauska uusi tuttavuus! Soijamaitoa jaettiin 50 cc (eli puolidesiä)  jokaiseen kuppiin, jonka jälkeen kupit lisättiin "höyrykattilaan" (iso pata, jonka pohjalle laitetaan vettä ja ritilä, ritilän päälle voi asetella kypsennettävän tuotteen, tässä tapauksessa soijamaitokupit, lopuksi pata nostetaan kaasuhellalle), maitoa kypsennettiin 10 minuuttia isolla liekillä, jonka jälkeen tulinen jauhelihawokki kaadettiin kiinteän, kypsän massan päälle.

Lokakuussa on tiedossa vielä monia kiinalaisen ruoanlaiton tunteja, joten tässä vasta alkua.

♥ Ella