Yksi väsynyt matkustaja

Tänään teimme omatoimisen matkan Sakun kanssa läheiseen merenrantakaupunkiin, Otaruun. Lähdimme matkaan puolen päivän aikaan ja kotiin palasimme kahdeksan tienoilla - jalat tuntuvat edelleen silkalta pöperöltä. Oi voi, paljon kävelyä. Matka junalla Sapporosta Otaruun kesti semi-rapid-junalla 40 minuuttia (rapid-junalla 30 min, local trainilla 50 min) ja junia lähti molempiin suuntiin noin 10 minuutin välein. Lähdimmekin matkaan spontaaneissa tunnelmissa, sen enempää aikatauluihin tai nähtävyyskohteisiin etukäteen tutustumatta. JR Hokkaidon toimipisteessä saimme todella hyvää ja asiantuntevaa palvelua hymyileväiseltä, pieneltä naiselta, englanniksi. Pääsimme matkaan erittäin vaivattomasti.

Passia vilauttamalla ja maksamalla 1530 jeniä, pystyi lunastamaan itselleen tällaisen Welcome passin, jolla sai kulkea yhden päivän ajan niin paljon kuin halusi Sapporo-Otaru-Sapporo -väliä sekä käyttää määrättömästi myös metroa. Erityisen mukavaa oli, että metron päivälippua ei ollut pakko käyttää samana päivänä kuin junalippua. Pelkkä päivän metrolippu maksaa 800 jeniä, itse junamatkat tulivat siis todella edullisiksi.

Perillä

Junamatka oli itsessään miellyttävä, penkki pehmeä ja maisemat uskomattomia. Olo oli kuin suoraan Henkien kätkemästä: juna puksutti eteenpäin aivan meren rantaviivaa myöden, kallistellen kaarteissa ja myötäillen maastoa. Satunnaiset vastaantulevat junat keikutti vaunua ilmavirroillansa, välillä kuski soitti pilliä. Penkit olivat junassa pitkinä riveinä junan ulkoseinien myötäisesti pitkittäin - ei niin kuin kotona Suomessa, poikkiriveinä. Merenrannalla näkyi kalastajia vapojensa kanssa, meren aalloissa surffaajien hahmoja. Korkeat vuorenseinämät nousivat merestä kohti taivasta.

Otarussa hankimme ensitöiksemme turistipisteestä kartan avuksemme, jonka johdattelemana suuntasimme kohti merenrantaa. Rannastapäin katsoessa pystyi näkemään korkeita vuorijonoja joka puolella - ne sulkivat kaupungin sisäänsä. Kaupungin kadut nousivat jyrkkinä ylös, ja laskeutuivat alas yhtä tiukasti. Hyvää kuntoilua retki siis tosiaankin oli.

Saku Rannalla

Pukumies katseli merta

Kävimme ostamassa pehmikset kojusta ja nautiskelimme niistä katsellen Otarun kanavaa.

Kiivikupit

Maisemia kanavalta jätskiä syödessä

Ylväs saku

Maksua vastaan olisi päässyt veneajelulle vettenpäälle

Aurinko häikäisee, silmiin sattuu

Otarussa oli myös paljon riksatakseja! Houkutti, mutta maksoi maltaita.

Pyörähdimme pikaisesti jollakin ostoskadulla, jossa oli myynnissä paljon käsityöläistavaraa. Kadulta löytyi myös järjettömiä ilmapallotaideteoksia!

Olispa neula t. Saku

Hienojen kaivonkansien bongailu jatkuu!

Koitimme etsiä muutamaa pyhäkköä ja vanhaa temppeliä, niitä kuitenkaan löytämättä. Kartta oli ilmeisesti jotenkin huono, kun edes vuosikurssinsa tähtisuunnistaja ei löytänyt osoitteeseen perille (Saku siis). Tai sitten kyseessä oli motivaation puute. Pyörähdimme pikaisesti paikallisessa supermarketissa hankkimassa eväitä, joita mutustelimme juna-aseman pihamaalla sokeritoukkien mönkiessä kivetyksellä. Saku halusi myös ehdottomasti käydä Burger Kingissä testaamassa KURO Diamonds-hampparia, joka oli vasta eilen tullut myyntiin liikkeisiin Japanissa. Kyseessä siis musta hampurilainen! Maku oli tavallinen, jopa ihan hyvä, mutta värin takia sitä teki pahaa syödä, näytti ja tuntui täysin epäluonnolliselta.

Loppuun vielä kuva kylmistä, vakavista, ystävistäni.

♥ Ella