Peruna on pyöreä, peruna on soikea, peruna on ruoka ihan oikea

Mainitsin muistaakseni taannoin, että Koen Gakuenilla on oma farmi, josta oppilaat käyvät poimimassa mm. perunoita, kurpitsaa ja maissia koulun tarpeisiin - keskiviikkona pääsin kuin pääsinkin itse testaamaan homman käytännössä! Meidän on nimittäin Sakun kanssa pitänyt päästä farmille jo useampaan otteeseen, mutta retki on joka kerta peruuntunut, lähinnä huonon sään takia. 

Lähdimme matkaan keskiviikkoaamuna klo 8:30 Student hallista taas uuden luokan kanssa. Tunnelma oli kepeä: oppilaat nauroivat, kiusoittelivat toisiaan sateenvarjoillansa ja silittelivät vuorotellen tirskuen erään pojan nutipäätä  -  ilmeisesti hiukset olivat lähteneet edellisenä iltana. Remakka hiipui hiljaiseksi, huokuvaksi elämäniloksi, ryhmää johtavan opettajan huutaessa kutsun, jota noudattaen oppilaat asettuivat siisteihin jonoihin. Odottamaan mitälie. 

Matkaan ohoi

Pian rva. Nambu purjehtikin paikalle yhtä hyväntuulisena kuin aina, ja me oppilaat kumarsimme häntä, toivotimme hyvää huomenta, sen jälkeen rouva lausui muutaman kannustavan sanan. Mukanaan hänellä oli kaksi samanlaista takkia (todella japanilastyylisiä!) jotka hän ojensi minulle ja Sakulle: "If it's cold!" Toinen oli hänen omansa, toinen hänen aviomiehensä. (En oikein tiedä, mitä ajattelisin tällaisesta vieraanvaraisuudesta... käytös tavallaan asettaa meitä eriarvoiseen asemaan ja tuntuu vähän epäreilulta muita oppilaita kohtaan, enkä yleensä pidä liiemmin paaponnasta, mutta toisaalta on hienoa, että meitä kunnioitetaan.)

Itse olin sonnustautunut pipoon, kumisaappaisiin ja sadetakkiin, sillä sää oli harmaansateinen enkä todellakaan halunnut kastua tai jäätyä kalikaksi. Aki-sensei saapui paikalle mielenkiintoinen hymy huulillaan ja teki perunankaivamiseleitä näkymättömän lapion kera - hän nauroi räkäisesti päälle. 

Kenkien päälle vedettiin tällaiset muovipussit, jotka kiinnitettiin nilkkoihin kuminauhalla

 Syy selvisi melko pian. Retki osoittautui huviretkeksi, jonka tekemiselle tekosyynä oli tunnin mittainen perunannoukkiminen perspystyssä, kahdeksan tunnin aikatotaalista. Suurin osa oppilaista ketkahteli penkkojen reunoilla normaalissa hepeneissään ja yrittivät olla pöllyttämättä multaa liikaa. Matkan varralla pysähdyimme kolme kertaa syömään (ageimoa perunamatkamuistomyymälällä, lounasta lake loungella ja jäätelöä loppumatkasta) ja katselemaan maisemia, itse ajomatkat kestivät n. 2 tuntia/suunta bussin kierrellessä hitaasti mutkaisilla vuoristoteillä. Maisemat olivat huikeat matkalla - kauniita vuoria kohoili ympärillä minne tahansa katsoikin, välillä vilahti järvi. Bussin kyydissä oli niin mukava istua, että silmät lurpsahtelivat pakostakin kiinni ja minun täytyi oikein keskittyä maisemiin, jotta pysyin edes menomatkan hereillä.

Perunaporukkaa

Perunahommat olivat joka tapauksessa hauskoja! Keräsimme ensin käsin kaksi riviä perunaa, isot laitettiin koreihin, pienet ja vihreät traktorin kauhaan sivuun, jonka jälkeen traktorin kanssa möyhittiin rivit vielä puhtaaksi ja pintaan pulpahtaneet potaatit noukittiin talteen. Meitä poimijia oli varmaan nelisenkymmentä ellei enemmänkin, hommassa ei kauaa nokka tuhissut.

Myyrä kaivaa

Se on peruna!

Oli kyllä hassua poseerata aina yhden perunan kanssa kun nää vaati, hih

Satoa

Lopuksi saimme ottaa niin paljon perunaa mukaan kuin tahdoimme, lisäksi myös kaksi maissintähkää. Toisen maisseista popsin samoin tein suuhuni keittämättä - oli todella makea ja mehukas. Huh.

♥ Ella

ps. Loput kuvat on kamerassa enkä laiskuuttani jaksa laittaa niitä nyt tähän yhteyteen, eli seuraavassa päivityksessä ehkä lisää niistä maisemista.