Hetken hyvästit

Vietimme tänä iltana Jonnen ja Jorman läksijäisiä, sillä nämä lupsakat Joensuulaiset kääntävät nokkansa kohti Tokiota huomenna aamulla ennen klo kahdeksaa. Tokion lentokentältä matka jatkuu kohti Suomenmaata. Olemme kaikki yhdessä jännittäneet, suljetaanko Venäjän ilmatila ja saako Finnair lentää Aasianlentonsa - toisin sanoen pääsevätkö miehet maanantaina jo takaisin töihin. Lisäjännitystä loi Sapporossa eilen riehunut myrsky, sillä monia lentoja oli jouduttu perua tulvivan veden takia. Toivotaan, että kaikki sujuu hyvin ja matka sujuu rattoisasti!

Koulun omistaja, rva. Nambu vei meidät syömään aivan asuntomme vieressä sijaitsevaan varraspaikkaan. Laittauduin oikein komeaksi ainoastaan huomatakseni, että olin törkeästi ylipukeutunut. Rva. Nambu saapui paikalle verkkareissa ja kirkkaan pinkissä hupparissa! Ravintola oli kaiken kukkuraksi erittäin pieni ja todellakin paikallinen, ovi oli vuorattu perinteisin lepattavin kankain ja lyhty paloi ovenpielessä. Selvisin tilanteesta sujauttamalla pikkutakkini kassiin, onneksi ravintolassa lämpöä riitti. Vedettyämme navat täyteen, rouva ehdotti siirtymistä vielä läheiseen italialaiseen bar & pizza-paikkaan.

La Venezianassa saimme maistaa kahta erilaista pizzaa, joimme hyvää punaviiniä nautiskellen toistemme seurasta - kokonaisuuden kruunasi erinomaisen jälkiruoka teen kera! Hasselpähkinäinen semifreddo suli suussa ja paahdettu sokeri rapisi hampaissa suorastaan jumalallisella tavalla. Nam. Tämä omistaja on kerrassaan hurmaava tapaus - ystävällisempää ja lämminhenkisempää henkilöä saa todenteolla etsiä! Minulle tulee hänestä kovasti mieleen oma rakas Lissu-mummoni. Vaikka rva. Nambu on tooodella varakas, hän on rento ja nauraa paljon, ei mikään kuivakka, pingittaja kitupiikki tai ylenpalttinen pröystäilijä.

Semifreddo

Viini innoitti meitä käymään vielä yksillä olusilla yhdessä suomalaisen poppoon kanssa kantapaikassamme, tiikerissä, niin kuin me ravintolaa tuppaamme kutsumaan. Tämä kyseinen ravintola on juurikin se, joka sijaitsee samalla kadulla asuntomme kanssa (aivan vieressä), ja jossa ruoka kypsennetään itse pikkugrillillä. Nauroimme viimeiset naurut, halasimme hissillä ja heitimme huulta vielä oven raosta sen sulkeutuessa.

Tiikerit

Tuntuu oudolta, että Jonne ja Jorma eivät huomenna enää ole täällä. Väkisinkin ikävä tulee, vaikka Jonne koitti tsemppailla kovasti: "Ette te meitä täällä tarvi, saatte oman rauhan." Kiitoksia upeista kahdesta ensimmäisestä viikosta!

La Venezianassa

♥ Ella

ps. Saimme eräs ilta Sakun kanssa loistavan älynväläyksen - kirjoitamme jokaiselle päivälle yhden haikun. Otan nyt vapauden julkaista tämänpäiväisen niistä etukäteen, en ole kyllä Sakulta varsinaista lupaa saanut. Joka tapauksessa:

Läksijäisissä

Hyvästit, Jonne, Jorma

Nähdään piakkoin