Tiivistys viikon tapahtumista

(Huom, mitä tahansa kuvaa klikkaamalla, pitäisi avautua isompi ikkuna, jossa kaikkia kuvia voi tarkastella isompana yhdellä kerralla.)



29.8. Pakkailua kotona Turussa, kansainvälisillä markkinoilla ihmettelemässä ja ostamassa viimeisiä tuliaisia, isot kaakaomukilliset Noran kanssa keittiössä, iltalenkki koiran kanssa. (Tuliaisiksi varasin lopulta lakkaliköörikonvehteja, muumin suklaa- ja lakupatukoita sekä tikkareita, marimekon servettejä, muumi teetä, kahta eri sorttia ja tietysti salmiakkia.)

30.8. Aikainen herätys, suihku, koiran kanssa lenkillä, viimehetken pakkailua ja panikointia, ihmettelyä ja varmistelua. Lähtö Turun lentoasemalle Nora seuranani. Hyvästit lentokentällä, nokka ensin kohti Helsinki-Vantaata, sitten Osakaa ja lopulta Sapporoa.

31.8. Sapporon lentoasemalla klo 13:55 paikallista aikaa, hyvin nukuttujen lentomatkojen jälkeen.
Kazu-sensei kenällä vastassa, puhuu kohtuu hyvää englantia ja ranskaa. Pääsemme autokyydillä hotellille (Sapporo Garden Palace), jossa otamme kukin puolentoista tunnin lepotauon omissa huoneissamme. Viestittelen kotiin Suomeen ja olen hieman sekaisin kaikesta hiljasuudesta ja matkaamisesta. Koti-ikävä meinaa puskea läpi. Klo 17:40 Kazu-sensei odottaa meitä hotellin aulassa, lähdemme tervetuliaisillalliselle.

Akarenga Terrace - Tsuruga buffee dining

Kuljimme tämän puiston läpi hotellilta ravintolaan, taustalla mm. vanha kaupungintalo

Nautimme ylellisen illallisen juuri kolme päivää sitten avatun kauppakeskuksen yläkerroksessa. Rva. Nambu, koulun omistaja, oli varannut meillä kahdeksan hengen kabinetin, jonka lattiasta kattoon ulottuvista ikkunoista avautui kaunis kaupunkimaisema. Paikalla olimme me neljä suomalaista, koulun omistaja, Kazu-sensei (eurooppalaisen ruoanlaiton opettaja, Aki-sensei (aikaisemmin jo mainittu Mr. Naganuma, opettaa myöskin eurooppalaista ruoanlaittoa) sekä Shima-sensei (ei opeta ruoanlaittoa, teoriaa lähinnä). Nämä neljä pääasiassa ovat kestinneet ja huolehtineet meistä koko tämän ensimmäisen viikon.

Yksi keräämistäni annoksista

Jälkkäriä

Shima-sensei

Ravintolassa tunnelma oli rentoutunut ja mukava, yhtään ei tarvinnut jännittää tai stressata. Illallisesta jäi todella hyvä mieli, eikä hotellille paluu tuntunut yhtään pahalta! (Lue: koti-ikävä ei painanut yhtä paljon päälle.)

1.9. Herätys klo 7:30, hotellin aamupala klo 8:00. Aamupalalla oli tarjolla mm. croissantteja, kummallisia sämpylöitä, marmeladeja, luonnonjugurttia, muroja, riisiä, misokeittoa, tofua ja friteerattuja möllyköitä (Taisi sisältää jotakin papua? Erinomaista joka tapauksessa.), teetä, kahvia, mehuja... Klo 9:00. Aamupalan jälkeen haimme laukut, kirjasimme itsemme ulos hotellista ja suoritimme maksun, 8000 jeniä. Kazu-sensei tuli hakemaan meidän laukut auton kanssa klo 9:00 Garden Palacen edestä, me itse kävelimme Shima-sensein johdattamana koululle Odori-puiston halki. Ilma oli todella kesäinen! Tuntui todella erikoiselta, sillä kerkesin jo tottua Suomessa syksyiseen meininkiin - täällä on ihan kesä, +27 astetta päivisin.

Koululla istuimme ensin alas ja saimme nivaskat, jotka sisälsivät lähinnä koulun sääntöjä ja kartat koulurakennuksista sekä lähialueesta. Joimme kahveet. Seuraavaksi kiertelimme molemmat rakennukset (yhdistyneet pää- ja länsirakennuksen sekä itäisen pisteen), kaikki luokkatilat, pukukopit (saimme myös lukot kaappeihin) sekä ruokasalin. Söimme lounaan koululla, jonka jälkeen senseit kierrättivät meitä myös lähialueella ja näyttivät, mistä voisimme ostaa ruokaa illaksi. Kauhean ystävällistä, hyvin pitävät meistä kyllä huolta. Kävimme tällä reissulla mm. 100 jenin kaupassa sekä lähimarketissa. 

Hengailupaikka opiskelijoille

Teeseremoniahuone

Koulun itäsiivessä on suklaapuoti 

Suklaapuodin edustaa

Asiakasravintola koulun yhteydessä

Suklaa-atelje

Kävimme Kazu-sensein kanssa läpi vielä lukujärjestyksemme. Se muuttui kertaheitolla. Vain muutama tunti alkuperäisestä ohjelmasta jäi jäljelle.

Kierroksen jälkeen iltapäivällä, ehkä kahden hujakoilla, senseit raahasivat painavat matkalaukkumme Weeklu AMU Sapporoon, asunnollemme, jakoivat meille huoneemme sekä näyttivät kuinka kaikki lämpölaitteet ja ilmastoinnit toimivat. Asuntomme sijaitsee n. parin minuutin päässä koululta! Ah, parasta. Minulla ja Sakulla on viereiset huoneet neljännessä kerroksessa. Taidan tehdä erillisen postauksen tästä asunnosta.

100-jenin kaupassa

Illalla lähdimme ihmettelemään kaupunkia Suomiporukalla. Kävimme mm. Sapporo Stationilla, tämän aseman yhteydessä on valtava ostoskeskus! Kävimme muutamassa liikkeessä ja turistipisteessä - bongasimme kyltin, joka lupaili ilmaista nettiä ulkomaalaisille. Hämmästykseksemme tiskillä meitä palvellut japanilainen nuorehko nainen osasikin todella, todella hyvää suomea. Kävimme myös pikaravintolassa syömässä. Annokseni maksoi 460 jeniä (alle neljä euroa) ja se oli valtava, kauhea työ oli saada kaikki syötyä. Annos maksettiin automaattiin, jonka jälkeen kuitti kiikutettiin kokille tiskin taakse - kun annos tuli valmiiksi, kokki huusi kuitin numeron ja annoksen sai itse noutaa tiskiltä. 

Annos maksettiin tällaiseen automaattiin

Oishii - hyvää!

2.9. Ensimmäinen koulupäivä

Lähdimme kouluun 8:20, paikanpäällä vaihdoimme kokkivaatteet ylle ja suuntasimme neljännen kerroksen keittiöön. Senseit olivat meitä kyllä jo vastassa ja ohjasivat oikeaan suuntaan, itse meinasin mennä nimittäin päinvastaiseen suuntaan kuin oli tarkoitus, hups. Meillä oli koko päivän japanilaista ruoanlaittoa. Taidan tehdä erilliset postaukset myös koulupäivän kulusta, aikatauluista ja oppituntien rakenteesta. Päivän aiheena meillä oli sushi sekä bentoboxit (=mukaan otettava lounas). 

Koulussa eräs oppilaista, Kazuya, tuli esittäytymään. Hän on ollut vaihdossa kaksi kuukautta Oulussa ja puhui todella hyvää englantia. (Olemme tällä nimenomaisella hetkellä facebook-kavereita ja chattailemme, hän suunnittelee meille yhteistä tekemistä ensiviikoksi. Jännää!)

Illalla lähdimme taas samalla poppoolla kaupungille, tällä kertaa aikeenamme etsiä kahvila, jossa olisi ilmainen netti. (Hotellilla toimi netti, asunnnolla ei viittä minuuttia kauempaa.) Tämä oli yllättävän vaikea tehtävä, ottaen huomioon, että asumme miljoonakaupungissa. Starbucksissa luulimme onnistuneemme - nettiin olisi pitänyt kuitenkin rekisteröityä etukäteen, ennen kahvilaan tulemista, jotta netti toimisi. Say whaaat? Päädyimme lopulta Sapporo Stationin eteiseen istumaan ja hiplimään älylaitteitamme. Vieressä oli Stockmannin tapainen (kylläkin miljoona kertaa kiiltävämpi) fancy liike, tilanne oli vähintään huvittava.

Ei toimi, ei.

Saku sanoo: "Tää on perseestä."

Sapporon asemalla dataamassa

3.9. Koulussa bentoboxeja edelleen sekä iltapäivällä japanilaisten makeisten valmistamista. Tulin kipeäksi, bla bla, tästä kerroin jo.

4.9. Kipeänä edelleen, muut lähti ensin kouluun, sitten kaupungille, minä nukuin.

5.9. Japanilaisia makeisia aamupäivällä, iltapäivällä japanilaista ruoanlaittoa. Saimme kokeilla piikkimakrillin fileerausta sekä tempuraa. Koulun jälkeen Shima-sensei piipahti asunnollemme käymään mukanaan nettikaapeli ja modeemi - kyllä nyt toimii wifi! Parasta.

Illalla (juteltuamme ensin pari tuntia netin välityksellä Suomeen) lähdimme taas kaupungille hortoilemaan. Kävimme ensin lähimmässä ravintolassamme testaamassa sapuskoja. Tilasimme randomilla, sormella listaan tökkäämällä, kaikkea mahdollista: kaalia, sieniä, kurkkuviipaleita, sapporo-olutta, sakea, jättikatkaravunpyrstöjä, kanan kaulaa, kanaa ylipäänsä sekä nautaa, sikaa ja lammasta paria eri ruhonosaa.

Pöytään tuotiin grilli, ja saimme itse kypsentää ruokamme

Kävimme myös maailmanpyöräajelulla. Maailmanpyörä löytyi kauppakeskusksen katolta, seitsemännestä kerroksesta. Hupi maksoi 600 jeniä, viitisen euroa. Maisemat oli kyllä huimat, pimeällä oli kaunista kun kaikki kaupungin valot loistivat.

Mitäs sitä pienestä korkeanpaikankammosta (Jormalle piti luvata kalja palkaksi, jotta lähti mukaan)

Kauppakeskuksesta löytyi valtava pelihalli, jossa otimme pienet kisat Jonnen ja Sakun kanssa.

Luonnollisesti hävisin

Ps. Minulla ei ole vielä kaikkia kuvia, osa ei ole omalla kamerallani otettuja. Pitää odottaa, että Jonne, Jorma ja Saku laittavat omiaan eteenpäin! Kerron varmaan oppitunneistakin paremmin myöhemmin. Nyt väsyttää, kello on kolme.