Perillä Sapporossa

Kirjoitan teille nyt pikaisesti postauksen padilla, pahoittelen etukäteen mahdollisia kirjoitusvirheitä ja kuvien puutetta - korjaan asian myöhmmin. En viitsi avata tietokonetta, sillä joudun vielä kohta pakkaamaan laukkuni uudestaan huomista aamua varten ja haluan päästä nukkumaankin mahdollisimman pian.

Long story short - täällä ollaan! Sapporossa, omassa hotellihuoneessani, väsyneenä mutta kylläisenä. Tällä hetkellä myös tyytyväisenä ja kylläisenä.

Matkustaminen ei olisi voinut paremmin sujua: Turku-Helsinki väli meni ohi hujauksessa, kone tuskin kerkesi lentää kymmentä minuuttia nousun ja laskun välissä. Helsinki-Vantaan lentokentällä löysin heti seurueeni, ja Jonne oli ostanut minulle adapterinkin valmiiksi (ei tarvinnut lähteä hortoilemaan ja etsimään sitä itsekseni), kerkesimme ajoissa portille 32, josta jatkolento Osakaan lähti. Portilla kerkesimme jutustella mukavia ja tutustuakin vähän. Osakan koneessa istuin yksin keskirivillä, espanjaa solkottavien miehien ja tyynen japanilaisen herran välissä. Jalkatilaa oli minimaalisesti, mutta se ei oikeastaan haitannut kauheasti, mitä nyt vähän tunto vasemmasta jalkaterästä katoili välillä. Jokaisella oli oma viihdekeskus pultattuna etummaisen penkin selkänojaan, mistä näytti löytyvän hyviäkin elokuvia - harmi, että olin liian väsynyt katsomaan yhtäkään. Nukuin siis melkein koko lennon mukavasti, heräten vain närppimään erinomaista (köh...) lentokoneruokaa. Ei oikein maistunut.

Lentokonesapuskaksi olisi saanut valita myös mozzarellapastan, mutta päätin mennä teeman mukaisesti - syödä puikoilla katkarapuja!

Koneessa meille lyötiin kouraan paperit, jotka tuli olla täytettynä maahan tullessa. Papereissa oli muutama kysymys koskien matkatavaroita (kuljetanko laukussani huumeita tai krokotiilin lihaa) ja varallisuutta, lisäksi annettiin omat henkilötiedot, passinnumero, maassa oleilun kesto päivinä sekä osoite, jossa aikoo majoittua.

Matkustajaviisumit

Osakassa meidän täytyi ensin kulkea pieni matka junalla kiitoradoilta (olivat rakennettuna erillisen tekosaaren päälle) varsinaiseen terminaaliin, jossa ensin luovutimme matkailijaviisumipaperi ykkösen, haimme laukut hihnalta ja sen jälkeen menimme vielä läpi tulliportista, johon jätettiin toinen koneessa täytetyistä lappusista. (Koskaan aikaisemmin en ole matklaukkua saanut yhtä vikkelästi takaisin!) Tämän rulianssin jälkeen meidän tuli checkautua uudestaan sisään, mennä turvatarkastuksen läpi ja maan sisäisten lentojen portille 22. Portilla odottelimme muutaman tunnin, ilmaisesta wifistä nautiskellen ja rupatellen. Jutun taso alkoi olla tässä kohtaa jo melko alhaista unen puutteesta johtuen. Jonne osti kaupasta muutan juomatölkin kokeiluksi, maistelimme niitä arvioiden makua ja alkoholipitoisuutta.

Pakollinen lentokuva

Hokkaidoa ylhäältäkäsin

Osaka-Sapporo lento meni sekin nopeasti, välillä torkahdellen ja maisemia ihaillen (vihdoinkin ikkunapaikka...) Aluksi meidän oli tarkoitus matkustaa junalla New Chitosen lentokentältä Sapporoon, jossa hra. Naganuma olisi meitä vastassa. Hämmästykseksemme Kazu-sensei olikin tullut lentokentälle New Yorkista samaan aikaan ja viittelöi meitä luokseen. Esittäydyimme, ja sen jälkeen siirryimme Koen-koulun autolle, joka kyyditsi meidät hotellille.

Hotellin aulasta, Saku turistina

Hotellilla saimme kukin oman huoneen. Huoneessa on kaksi sänkyä, televisio, työpöytä, kylpyamme ja kummallinen pesevä wc-pönttö. Avain sujautetaan seinässä olevaan lokeroon, jotta huoneessa toimii sähköt. Hauskaa. Juoma-automaatti löytyy suoraan oven edestä - kävin äsken testaamassa. Reikään työnsin kaksi 100 jenin kolikkoa ja vastineeksi sain pullollisen Ilohas-vettä, ja kasan pikkurahaa takaisin.

Olisi niin paljon kerrottavaa. Toiseen kertaan, eh?

Ella