Ois helpompaa olla jos ajatukset ei ois hirmumyrskyjä vaan tähdenlentoja

Olen potenut kauheaa tunnemyrskyä kolmisen päivää ja keksinyt siinä kyljessä tusinan verran onnettomuuksia, joihin voisin yllättäen joutua niin että matkani peruuntuisikin varmasti viime metreillä. Olen panikoinut ja stressannut, itkenyt ja nauranut sekaisin, päivitellyt sähköpostiani viiden minuutin välein, roikkunut tyttöystäväni rinnuksissa kuin takiainen, tuijotellut kaihoisana rottiani, järkyttyneenä matkalaukkuani ja soitellut kv-vastuuhenkilölleni harva se päivä.

Tämä epätoivoinen ja kiusallinen tunne kuitenkin helpotti tänään, kun vihdoin ja viimein sain kaikki asiani järjetykseen. Ainakin kaikki joille tällä hetkellä voin tehdä jotakin, tai joista minua on informoitu. Myös onnistunut keittiöpäivä sai itsevarmuuteni taas kasvamaan - muistin etten aina ole onneton poropeukalo. 

Katsotaas mitä löytyy? Minulla on lentoliput, matkustajavakuutus, kotivakuutus (joka kattaa ulkomailla sattuneet omaisuusvahingot), learning agreement ja käytössopimus allekirjoitettuna, työssäoppimisen arvioinnin kriteerit vastaanottavalle taholle, passi, valokopiot passista, rokotuspassi, majoitus- ja shoppailurahat jeneinä, kortin sulkupalvelun- ja visakorttieni numerot, pyykkivuoro huomiselle iltapäivälle, sen jälkeen voin pakata kaikki vaatteeni, matkatavarat alkaa olla mallillaan, ostin pieniä tuliaisia, matkalaukkuni täyttää joka lentoyhtiön kriteerit ja salvan tunnuslukukin muistui mieleen, tiedän missä yövyn ensimmäisen yön, olen tyhjentänyt kameran muistikortin sekä tehnyt tietokoneen muistiin tilaa sekä päivittänyt ulkoisen kovalevyn ajantasalle. Jotain unohtui varmasti.

 Edellispäivien ahdistuksen tilalle alkaa pikkuhiljaa valua into tulevasta.

Eikä tässä vielä edes ole kaikki. Vähänkö rikas olo!

Koska tykkään niin kauheesti mun uudesta juhlapuvusta, tekin saatte siitä kuvan

Hitaasti mutta varmasti

Eikös nää oo ne perinteiset tulijaiset? Salmiac mix ja sininen tosin taitaa mennä omiin suihin

Sain myös lisätietoa matkamme ensimmäisestä etapista paikan päällä! Sapporon New Chitosen lentokentältä 31.8. matkustamme junalla Sapporon asemalle, jossa meitä on vastassa Naganuma-san. Omien sanojensa mukaan hän näyttää Tom Cruisen isältä, eikä puhu kovin hyvää englantia, vaikka ranskaa kyllä. (Tässä kohtaa mietin, miksi ihmeessä valitisin A-saksan ala-asteen neljännellä luokalla ranskan sijaan?) Pitänee tutkia vielä, mistä juna lähtee lentokentän päässä. Huomenna saatan jopa saada käsiini kahden ensimmäisen viikon ohjelman!

Japanista pyydettiin myös, että me kaikki lähettäisimme heille omat kasvokuvamme. He haluaisivat laittaa kuvamme seinälle, jotta koulun oppilaat tietäisivät kunnioittaa meitä ja oppisivat tuntemaan meidät nopeammin. Harmillista, ettei minusta vielä löydy kuvia oikeastaan uuden värisillä hiuksilla - suihkun kautta kuvaushommiin siis!

♥Ella