Tilannekatsaus

Tänään on sunnuntai, 24.8.2014, läppärini alakulmassa kello näyttää 19:25. Matkani alkuun, siihen kun lentoni Turun lentoasemalta lähtee, on jäljellä 5 päivää, 19 tuntia, 20 minuuttia ja 31 sekuntia. En osaa edes arvata, missä olen tasan viikon kuluttua: istunko järkyttyneenä yksin jossakin päin Sapporoa sijaitsevassani majoituspaikassani (Google maps ei löytänyt minulle annettua osoitetta, sellaista ei ole olemassakaan) kierrätetäänkö minua alueella, jotten eksyisi matkallani kouluun seuraavana päivänä (tai joudunko kouluun ylipäänsä heti seuraavana aamuna?) vai parveileeko ympärilläni yksinkertaisesti iso lauma nopeasti puhuvia japanilaisia, enkä yhtäkiä enää muistakaan kuka minä olen ja mistä olen tullut - jopa sen päättäminen, mihin käteni laittaisin, tuntuu ylitsepääsemättömän vaikealta kysymykseltä.

Hain eilen matkalaukun kananverkon verhoamasta kellarikomerostani. Mikä mahtoikaan olla laukun salvan avaamiseen tarvittava koodi? Kuinka paljon käsimatkatavaroille varattu laukku sai taas painaa? Kumman repun valitsen - tukevamman vai ulkonäöllisesti enemmän silmääni miellyttävän? Täytyy muistaa pakata hammasharja ja -tahna reppuun mukaan - en vain kuollaksenikaan muista minkä kokoiseen minigrip-pussiin tahna piti survaista. Tarkistan varmaan sadannen kerran, moneltako lentoni Turun lentoasemalta lähtee. Koitan muistella, miten check-in hoidettiin, ja mitä valmennuksessa sanottiinkaan Japanin päässä tapahtuvasta turvatarkastuksesta. Koitan selailla Sapporon sääennusteita viikon eteenpäin. 24 astetta ja puolipilvistä - onko se kuuma? Ainakin lämpimämpi kun täällä. 

Mitä pakkaan mukaan? Millaisia vaatteita tulen tarvitsemaan matkan aikana? Onko järkevää pakata oma lempivillapaita mukaan jo nyt, vai ostaa vasta paikanpäältä, jos lokakuussa on kylmä? Jättääkö nahkatakki kotiin vai ottaako mukaan? Pärjäisinkö pelkällä sadetakilla ja lämpimällä vaatekerralla sen alla? Täytyy muistaa varata pyykkivuoro vielä hyvissä ajoin ennen lähtöä. Kosteusvoide taitaa olla miltein loppu, täytyy siis käydä myös kaupungilla. Minkälaiset tossut hankin sisäkengiksi - ja mistä? En muistanut suoda ajatustakaan juhlakengille, vaikka hankin Haloselta hienon uuden puvuntakin ja kauluspaidan. 

Pidimme kämppiksieni kanssa tänä viikonloppuna suuret juhlat, joihin oli yhdistetty uuden vuokra-asuntomme tupaantulijaiset, minun myöhäiset 20-vuotissyntymäpäiväni sekä tietysti ajankohtaiset läksijäiset. Juhlissa kaikki ihmettelivät, miten olen niin tyyni - ihan kuin minua ei edes jännittäisi. Totuus on, ettei minua jännittänytkään - vielä. Jännitys alkoi tänä aamuna, kun avasin silmäni ja nousin sängystä.

Keskityimme koko viikon (tiistaista alkaen) juhlien järjestämiseen, eikä matkan ajattelemiselle jäänyt oikeastaan yhtään ylimääräistä aikaa: päivät vietin koulussa kokaten, tutoroiden uusia oppilaita, papereita kv-vastuuhenkilöni kanssa kuntoon laitellen, illat Harry Potter-teeman huuruissa. Tänä aamuna näin kuitenkin matkalaukun sänkyäni vastapäätä, odottamassa pakkaamistaan, ja tajusin ajan huvenneen käsistä -kohta pitäisi olla valmis. Fyysisesti, henkisesti, kaikilla tasoilla. Suurin osa ystävistä on nyt hyvästelty kahdeksi kuukaudeksi, muutama kahvihetki on vielä tiedossa ensi viikolla.

Muutama kuva tarjoilusta...

...ettei menisi liian tekstipitoiseksi

Sen lisäksi, että vuodatan teille sisäisiä tuntemuksiani, haluan kertoa teille kaiken, mitä tulevasta kahdesta kuukaudestani tiedän! 

Majoitus

Tein eräs ilta tutkimusmatkan Sapporon keskustaan google mapsissa: koitin kuumeisesti etsiä mahdollista majapaikkaani. Huomasin pian matkani alkutaipaleella, että minulle sähköpostin mukana saapunut katuosoite ei pitänyt paikkaansa. Tästä lannistumatta yritin googlata majapaikkani nimeä - tuloksetta. Internetin syövereistä ei löytynyt pienintäkään vihjettä siitä, että maailmasta löytyisi rakennus, jossa majoittuminen onnistuisi nimen Weekly AMU Sapporo alla. Näppäränä tyttönä päätin kääriä hihat ja tehdä pienen kävelylenkin ympäristössä, selviytyä itse määränpäähän loogisella päättelyllä. 

Jos aivoiluni osuivat oikeaan, majapaikkani sijaitsee ihan Sapporon keskustassa, lyhyen kävelymatkan päässä Odori-parkista ja koulusta. Ilmeisesti saan oman huoneen, jossa pitäisi olla ainakin sänky, pieni jääkaappi ja keittiö. Mitään tarkempia mittoja tai tietoja minulla ei asunnon varustuksesta ole. Keskiviikkona lampsin Forexin Turun toimipisteeseen, josta joudun vaihtamaan koko kahden kuukauden majoitukseen varatut vuokrarahat jeneiksi. 

Odori Park - kuva googlesta

Koulu

Koen Gakuen, Women's Junior College, Ecole de cuisine patisserie. Toisin sanoen koulu on japanilaisille ns. lukion käyneille tytöille: opiskelen itse Turun Ammatti-instituutissa ylioppilaspohjaisella linjalla kokiksi, ja siihen nähden tämän koulun tarjonta vastaa oman koulutukseni tasoa. Tapasin toukokuun lopussa ruotsinlaivalla pidetyssä Hanako-verkoston yhteistyöseminaarissakyseisen koulun omistajan, joka vaikutti helpotuksekseni todella ystävälliseltä ja mukavalta rouvalta. Hän antoi minulle lahjaksi vihreää teetä ja makeisia, sekä mukaan "kotilukemiseksi" koulun esitteen. Japania osaamattomana en luonnellisestikaan saa sen tekstiosiosta paljoakaan irti, mutta kuvia katselemalla olen muodostanut jonkinlaisen kuvan paikasta. Ensinnäkin koulussa on jokaisen eri ruokakulttuurin harjoittamiselle omat keittiönsä, ja suklaa-ateljee. Kuvissa keittiöt näyttivät kaikki vähintään yhtä puhtailta ja steriileiltä kuin suomalaiset sairaalat, ja niiden varustus oli hulppea. 

Koulun esite

Ei ihan taidot vielä riitä tämän lukemiseen

Kanssamatkustajat

Lähden matkaan mukanani kolme muuta suomalaista: Saku, kolmannen vuoden kokkiopiskelija Kajaanista, Bruno & Jonne & Jorma, jotka kaikki ovat opettajia. Kanssamatkustajistani olen tavannut etukäteen ainostaan Sakun, hän oli mukanamme laivaseminaarissa toukokuussa, Brunon kanssa vaihdoimme muutaman sähköpostin bloggauksen merkeissä. Olen kiitollinen, että saan seuraa reissuun. Tieto, että mukanani on muita, lähes tuttuja suomalaisia, alentaa tuntuvasti jännityksen ja stressini määrää. 

♥Ella