Kuinkas tähän tultiinkaan?

Jostakin muistini syvimmistä kolkista tajuntaani lipui juuri, etten ole tullut käsitelleeksi ollenkaan matkani alkutaipaleita, aikaa, jolloin vielä odottelin Suomen päässä, mitä tuleman pitää. Ajattelinkin, että olisi fiksua varmaan mainita muutama sana siitä, kuinka päädyin vaihtojaksolleni Sapporoon. Olen hyvin pahoillani tämän postauksen teksti- ja asiapitoisuudesta: minulla ei ole oikeastaan mitään kättäpitempää tähän hätään, jolla piristää tämän kirjainvilinän ilmettä.

"Haluaisitko lähteä Japaniin?"

Kaikki tapahtui oikeastaan melko nopeasti, ilman että kerkesin itsekään oikein tajuta, mihin olin nokkani työntänyt. Istuin yhdessä luokkani kanssa tilausbussissa eräänä maaliskuisena torstaiaamuna, matkalla kohti Helsingin messukeskusta ja Gastro2014:sta. Matkan päästyä käyntiin kaksi bussin etuosassaerillään istuvaa koulumme opettajaa huikkasivat minun ja luokkalaiseni, Markun, nimet ja viittelöivät meitä tulemaan luokseen. En voinut olla ihmettelemättä, mistä oli kyse. Istuuduttuamme alas Daniel avasi keskustelun kysymällä, haluaisimmeko lähteä Japaniin. Vaikka matkallani omalta istuimeltani, bussin kapealla käytävällä, kohti opettajia mielessäni oli käynyt monia villejä mahdollisuuksia asiasisällöstä, tästä en olisi osannut edes haaveilla.

Daniel papatti nopeasti faktat läpi: vain toinen meistä pääsisi lopulta matkalle, he tiedustelivatkin nyt vain "alustavasti" (deadline oli seuraavana aamuna), olisimmeko kiinnostuneita tästä tarjouksesta. Seuraavaan aamuun mennessä tulisi olla lopullinen päätös tehtynä, sillä silloin valittaisiin, kenet jaksolle lähetetään, eikä sen jälkeen olisi oikeastaan enää mahdollista epäröidä tai perua osallistumistaan.  Kohteena  olisi Sapporo, pohjoisessa, hän itsekin on käynyt paikalla - kokemus oli upea. Matkalle mukaan lähtisi toinen opiskelija, tosin jostakin toisesta koulusta, sekä opettaja kahdeksi ensimmäiseksi viikoksi. Sapporossa oltaisiin kaksi kuukautta, lähtö luultavasti lokakuussa. Koulu rahoittaisi lennot ja asumisen, ruoat kuuluivat myös pakettiin, ilta- ja aamupalaa lukuunottamatta. Olisimme ensimmäiset Koen Gakueniin lähetettävät opiskelijat, koekaniinit. Luultavasti Daniel sanoi paljon enemmänkin, mutta mieleni kävi jo kuumana eteenpäin - yksityiskohdat ovat jo unohtuneet.

Päätös

Loppupäivä Gastromessuilla sujui jännittävissä tunnelmissa, sillä en voinut hehkuttaa tapahtunutta juuri kenellekään. Kerroin asiasta vain muutamille tapahtumasta hämmentyneistä läheisimmistä luokkalaisistani, puolivillaisesti vähän sinnepäin viitaten. Illan kuluessa alkoi näyttää vääjäämättä siltä, että että ottaisin mahdollisen paikan vastaan - ajatuksen kannalla olivat niin äitini kuin tyttöystäväni. Seuraavana aamuna lähetin vastaukseni: "Olen ehdottomasti kiinnostunut!" Kaksi tuntia myöhemmin koiran ja kaverini kanssa pitkällä lenkillä ollessani sain soiton Danielilta. Kun kaivoin puhelimen esiin taskustani, olin aivan varma tulleeni valituksi - Daniel vahvisti tunteeni oikeaksi.

Maaliskuun lopussa valituksi tulemisen jälkeen kirjoitin nopealla varoitusajalla englanninkielisen CV:n ja Motivation Letterin itsestäni, ja nämä dokumentit lähetettiin ketjussa eteenpäin, minne, sitä en tiennyt. Sain todella positiivista palautetta motivaatiokirjeestäni, siitä tuli hyvä mieli. Otin osaa myös muutamana päivänä koululaitoksemme omaan valmennukseen syksyn ulkomaanvaihtoon lähtijöille. Sen jälkeen oli pitkään hiljaista, enkä tiennyt tulevasta juuri mitään, vain sen mitä muistin Danielin tarinoista keikkuvassa bussissa.

Seminaarissa kokonaisuus alkaa hahmottua

Sain yllättäen kutsun vettenpäällä kelluvaan Hanako -seminaariin 29.5., joka järjestettiin Vikinglinella matkalla Maarianhaminaan ja takaisin. (Sapporosta ja Osakasta saapui arvovaltaisia japanilaisia tutustumaan kouluumme jo edellisenä päivänä, mutten päässyt heitä opiskelukiireiltäni tapaamaan.) Ilmeisesti jossakin kohtaa oli tapahtunut informaatiokatkos, sillä sain vasta edellisenä päivänä sähköpostiini seminaarin ohjelman. Lähdin miniristeilylle siis käytännössä täysin ummikkona, aivan pihalla kaikesta. Oikeastaan vasta seminaarissa sain jonkinlaisen käsityksen siitä, mihin olin lupautunut. Lisäksi minusta tuntui oudolta, että kaikki ihmiset tuntuivat kyllä tietävän kuka minä olen ja mitä minulle kuuluu asian suhteen, vaikka itse en suurinpiirtein muistanut omaa nimeäni.

Seminaaripäivä oli ihan huippu: tapasin tulevan matkakaverini, koulun omistajan, kv-koordinaattorini, sekä paljon muita tärkeitä henkilöitä. Koulun omistaja, rva. Nambu osoittautui ihanaksi, ja muistutti kovasti omaa isoäitiäni - Sakun suhteen olin aluksi hyvin skeptinen. Heh. Saimme rouvalta lahjaksi vihreää teetä, teemakeisia sekä Koen Gakuenin esitteet. Puhuin myös ensimmäistä kertaa japania (konnichiwa) - olin tästä haltioissani.

Tapaamani ihmiset saivat oloni turvalliseksi, sillä tiesin, että he kaikki auttaisivat minua mahdollisissa ongelmatilanteissa. Aikaisemmin en oikein ollut tiennyt, kenen puoleen minun tulisi kääntyä. Söimme hyvän lounaan buffetissa Gracella sekä maistelimme hieman japanilaisia sekä suomalaisia herkkuja, meidät tulevat vaihto-oppilaat laitettiin tarjoilemaan sakea koko salille! Seminaarin aikana kirjoitettiin yhteistyösopimus Koen Gakuenin ja Hanako-verkoston välille, sekä lyötiin lukkoon meidän lähtöajankohta - lähtö tulisi olemaan kuukautta aikaisemmin, kuin alunperin oli puhetta. Olin yllättynyt, mutta suunnitelmanmuutos ei (normaalista poikete)n haitannutkaan minua laisinkaan.

Seminaarissa fiilikseni tasoittui ja aikaisempien viikkojen hiljainen, pohdiskeleva, uinuva innostus korvaantui aidolla riemulla ja inspiraatiolla. Risteilyltä palattuani sekä vaput ja kaksikymppiseni juhlittuani, tartuin kynänvarteen ja suttasin tuhruisia, japanilaisia kana-kirjoitusmerkkejä ruutupaperiin, kaiken kesätyö- ja vuodenlopettajaisrumban keskellä. Päätin haluavani oppia lukemaan edes vähän yksinkertaisimpia asioita tässä lyhyessä ajassa.

Kesä tuli, kesä meni

Seminaarin jälkeen koitti piiitkä hiljaisuus, sillä kesä toi mukanaan opettajien ja kv-henkilöiden lomat, minäkin pidin itseni kiireisenä tehden pitkää viikkoa maauimalalla. Kesäkuun lopussa sähköpostiin kilahti kuitenkin tärkeä viesti - lentoliput. Nyt tiesin varmuudella matkani ajankohdan, ja pystyin asennoitua lähtöön jälleen astetta paremmin. Yritin vapaapäivinäni ja hiljaisina hetkinä töissä kahmia tietoa japanilaisesta ruokakulttuurista, hyvistä käytöstavoista ja kohteliaisuussäännöistä sekä harjoitella kieltä: kielen opiskelu oli erityisen palkitsevaa, sillä se jäi mieleeni helposti, kenties merkkien visuaalisuuden johdosta. Oli ihanaa opiskella näin aidosti motivoituneena, ja vain ja ainoastaan itseäni varten - nautin aina näistä tunneista Minna no Nihongon ja Kana de Mangan seurassa.

Koulun alettua lähtö häämötti jo kahden ja puolen viikon päässä. Odottelin kuumeisena sähköpostiviestejä koskien vaihtoani. Viikko kului, eikä mitään kuulunut - ihmettelim ja päivittelin, että jo on kumma. Kyselin Danielilta, josko minua koskevia viestejä olisi kulkenut hänenkin kautta, hän postitti muutamia minulle edelleen. Fiksuna lähdin tarkastamaan lopulta roskapostikansiota, joka tietysti oli tyhjentynyt säännöllisesti itsestään, kaikki viestit olivat kadonneet. Lähettelin muutamat sähköpostit, ja selvisi, että minulta oli tosiaankin mennyt oleellista tietoa ohi, mm. tiedot koskien tulevaa asuntoa ja vuokranmaksua sekä mukaan tarvittavat kokkivaate- ja veitsiasiat.

Minulla ei ollut myöskään mitään papereita kunnossa puoltatoista viikkoa ennen lähtöä, ja meinasin jo stressaantua asiasta, kunnes koulutalomme kv-vastaava Merja lohdutteli, että kaikki keretään kyllä saada mainiosti kuntoon, ei hätää. Jaksoin hoitaa paperiasioita aktiivisesti viikon, tutoroinnin, tupareiden suunnittelun ja normiopiskelun ohella, ja sain kuin sainkin kaiken valmiiksi: käytössopimus, learning agreement, työssäoppimisen kriteerit ja näyttöpaperit, vakuutukset, passikopiot, matkarahat, läksijäiset, vuokrarahat jeneinä, tuliaiset, matkatavarat...

29.8. lähdin Turun lentoasemalle mukanani tusinan verran erilaisia nyssäköitä haikein, mutta hyvin mielin.

HANAKO NETWORKS (Suomi-Japani)
Muutama sananen myös verkostosta, jonka turvin pääsin matkalle lähtemään.

Hanako Networks on opetushallituksen rahoittama yhteistyöhanke, jonka tarkoituksena on mm. edistää opiskelijoiden ja opettajien liikkuvuutta maiden välillä, kehittää oppilaitosten kansainvälistä toimintaa, yksilöllistää ammatillisten oppilaitosten opiskelijoiden opintopolkujaerilaisten työssäoppimiskokemusten kautta, luoda toimiva yhteistyöverkosto monipuolistaa ja kehittää opetusaineistoa sekä tietysti suomalaisen ja japanilaisen kulttuurin tunnetuksi tekeminen toisilleen. Hanke aloitti toimintansa vuonna 2010 (verkosto kuitenkin perustettiin itsessään jo vuonna 2007), ja mukana on 14 eri tahoa ympäri Suomea, niin ammatillisen koulutuksen järjestäjiä kuin työelämäpartneria. Japanin päässä mukana on viisi eri partneria, Osakassa, Sapporossa sekä Moriokassa.

Hanako-verkosto järjestää vaihtareille oman valmennuksensa, johon kuului seminaareihin osallistumista, lyhyt kielikurssi sekä käytännön asioiden kertaamista ja kulttuurillista tietoa. Osa valmennuksesta suoritettiin Adobe Connectin avulla, netin välityksellä järjestetyissä kokouksissa. Verkoston nettisivulta löytyy myös hyödyllisiä linkkejä, joiden takaa löytyy paljon mm. matkakertomuksia sekä vinkkejä ja tietoutta.

Tahdotko tietää lisää? Verkoston nettisivulle tästä.

♥ Ella