Harvinainen päivä Sapporon historiassa!

Eilen illalla alkoi myrsky: olin koko päivän ihaillut parvekkelta näkyvän vuoren ympärillä leijuvaa usvaa, joka tuntui tiivistyvän ja kietoutuvan hetki hetkeltä tiukemmaksi vyyhdeksi huipun ympärille. Lopulta takaisin kotiin Kazuyan luota kävellessäni, alkoi kova sade. Vaatteet kastuivat ja olo oli nihkeä. Seurasin ikkunasta, kuinka sade yltyi. Ilma oli niin tiheä, etten erottanut vuorta enää ollenkaan sumun ja illan pimeyden keskeltä. Lopulta alkoi jyristä ja salamoida, violetit väläykset olivat upeita - valvoin hävyttömän myöhään peittoihin kääriytyneenä tuijotellen taivasta ja jutellen Suomeen.

Kazuyan luona syömässä, aivan loistava ilta!! Kuvassa myös hänen suomen kieltä opiskeleva ystävänsä. Oli hauskaa istuskella ja jutella (hyvää englantia, ah) samalla kun kokkailtiin pöydän ääressä.

Pannu laitettiin lämpeämään ja öljyttiin

Taikina levitettiin lämpimään pannuun

Täytteitä (mm. mustekalaa, kuivattua kalaa, marinoitua inkivääriä ja tempurassakin käytettävästä paneroimisjauhosta valmistettuja riisimuromaisia rakeita) levitettiin taikinan päälle ja odotettiin ruoan kypsymistä

Lopuksi pallukoita käänneltiin, kunnes ne olivat kypsiä ja kauniin värisiä

Aamulla kouluun mennessämme aistin heti, että kaikki ei ole kunnossa. Aulassa olevassa opettajien toimistossa kävi tavallista kovempi suhina, ja kun saavuimme sisään rakennukseen, kaikki nousivat jalkeille ja kiiruhtivat luoksemme. Shima-sensei selitti jotakin hämärää maassa vellovasta vedestä, horisi aikataulumme kanssa ristiriidassa olevia asioita ja lähti sitten kiidättämään meitä kolmanteen kerrokseen hissillä, vaikka pukuhuoneemme on toisessa kerroksessa ja tavallisesti raahaudumme portaita ylös. Kolmanteen kerrokseen päästyämme, meille selvitettiin tilanne.

Edellisyön myrsky oli saanut joet Sapporossa tulvimaan, ja kauempana keskustasta (ja koulusta) tiet olivat täysin käyttökelvottomat - siksi oppilaat eivät päässeet kulkemaan koululle asti, ja päivän oppitunnit olivat peruttu kokonaan. Paikalla oli ainoastaan henkilökunta. Näin ei ole kuulemma käynyt koskaan ennen! Täysin poikkeava tilanne siis.

Tänään meidän olisi ollut määrä valmistaa suomalaista lounasta kouluruokalaan, eli noin viidelle sadalle hengelle. Sen sijaan jouduimmekin ruokkimaan ainoastaan henkilökunnan, n. 50 hlöä. Tästä johtuen kehittelimmekin sitten pientä kivaa extraa, ja valmistimme korvapuusteja jälkiruoaksi. Huomenna valmistamme sitten samaisen aterian uudestaan oppilaille, ilman pullia. Tulemme Sakun kanssa olemaan myös linjastolla, jakelemassa opiskelijoille aterioita!

Tässä leivonnan assarit kokeilevat korvapuustin leivontaa. Tyypillistä oli, että heidän leipomistaan tuli HIENOMPIA kuin meidän omistamme. Kyllä hävetti vaihteeksi.

Suomalaisen lounaan menu:

Karjalanpaistia, keitettyjä perunoita karpaloiden kera
Mummon kurkkuja ja graavilohta
Väinämöisen palttoonnappeja
Korvapuusteja

Hauskaa oli erityisesti, että koululle saapui oikein lehdistö! He ottivat meistä suomalaisista kuvan valmistamamme lounaan kanssa, kokkiasuissa. He myös kyselivät muutaman kysymyksen suomalaisesta ruokakulttuurista. Tästä tehtiin juttu paikalliseen lehteen - nyt sitä ollaan kuulkaa julkkiksia!

♥ Ella

Yleistä koulunkäynnistä

Koulunkäynti täällä Japanissa, Koen Gakuenissa, eroaa huomattavasti omastani Turussa. Ensinnäkin, kouluviikossa on täysin erilainen rytmi, opetusmetodeista puhumattakaan: päivät alkavat myöhemmin, kestävät todella paljon pidempään ja ruokatauko on vähintään tunnin mittainen - siis täh? Olen tottunut hotaisemaan lounaan naamariin n. 20 minuutissa. Ruokatauko on meillä kotopuolessa vain puolentunnin mittainen ja kaiken maailman sompailuun sekä jonottamiseen vierähtää tovi joka tapauksessa molemmissa päissä.

Tunteja senkus kasaantuu...

Keittiöpäivät ovat jakautuneet kahteen eri osaan, aamupäivään ja iltapäivään. Joskus (kuten tänään) molemmat osat saattavat olla samaa oppiainetta, yleensä kuitenkin aamupäivisin ja iltapäivisin opiskellaan eri asioita. Aamupäivän oppiaineen tunnit alkavat klo 8:50 ja loppuvat klo 12:20 viimeistään: toisinaan saattaa olla niin, että keittiössä tulee valmista jo ennen puoltapäivää ja tällöin ruokatuntikin alkaa aikaisemmin. Iltapäivän oppiaineen tunnit alkavat 13:20 ja loppuvat 17:50. (Välissä siis tuo tunnin mittainen ruokatauko.)

Koulua on täällä vain viitenä päivänä viikossa. Olin tästä erityisen hämmentynyt, sillä olen aina ollut siinä uskossa, että opiskelu on Japanissa todella hard core-juttu ja että töitä paiskitaan kuutena päivänä viikossa. Todellisuudessa vain opettajat joutuvat olla koululla lauantaisin. Mitä lie tekemässä? Hassua on myös, että meillä suomalaisilla on merkitty lukujärjestykseen joka päivälle sekä aamu- että iltapäivälle oppitunteja. Huomasin nimittäin  viime viikolla, että monilla luokilla saattaa olla koulua virallisesti vain jompana kumpana! Yllättävän rentoa meininkiä.

Opiskelun hard core-osuus tulee esiin kuitenkin ehkä siinä, että opilaat joutuvat tulemaan kouluun omalla ajallaan aamulla, ennen oppituntien alkamista, esivalmistelemaan tuntien raaka-aineita sekä viipymään iltapäivisin koululla vielä oppintuntien jälkeenkin. Usein opiskelijat jäävät siivoamaan keittiötä. Toisin sanoen, jos oppitunti alkaa klo 8:50, on opetuskeittiössä täysi vilske päällä jo puolen aikaan: oppilaat keräilevät raaka-aineita omalle työpisteelleen, lukevat reseptejä läpi ja laittavat keittiötä kuntoon. Iltapäivällä puolestaan nimet otetaan ylös vasta klo 18:10, 20 minuuttia oppituntien päättymisen jälkeen. Myöhästyneitä ei päästetä ollenkaan sisään, eivätkä se saa osallistua opetukseen - he joutuvat katselemaan oppitunnin lasin läpi.

Päivän päätteeksi oppilaat kuuraavat mm. kaikki ikkunalasit kauttaaltaan kiiltäviksi sekä pesevät työtasot myös kaikilta sivuilta, eivät ainoastaan päällä olevaa varsinaista tasoa, ja järjestelevät vetolaatikot sekä kaapit. Loppusiivouksen jälkeen opettajan assistentti tekee tarkastuksen jokaiselle työpisteelle ja katsoo, että kaikki on kunnossa ja piste siistissä kunnossa. Kyllä vaan keittiö kiiltää! Voi vitja. Tästä voisi kyllä jengi ottaa mallia.

Kiinalaisessa keittiössä kiiltää

Opetuskeittiöissä jokaisen työpisteen päädyssä on tiskiallas.
Kaikki tiskit tiskataan käsin sitä mukaa, kun työvaiheet vaihtuvat.

Oppitunnin kulku

Ensimmäisenä ja viimeisenää keittiössä paikalla on assistentti. Jokaisella senseillä on käytössään 1-2 assistenttia, päivän aiheesta ja oppilasluvusta riippuen (luokassa on yleensä n. 40 opiskelijaa!), jotka kokoavat tarvittavat raaka-aineet esille oppilaita varten ja haalivat tarvittavat työvälineet hollille. Assarit jakavat myös reseptit ja tekevät lopputarkastukset siivouksen yhteydessä. Sensein tehtävä on ainoastaan opettaa: opettaja ei tiskaa tiskejä tai ojenna luokkaa. Hän vain antaa ohjeet, kiertelee opetuskeittiötä tarkkaillen ja neuvoen sekä lopuksi arvostelee tulokset. Opettaja saapuu luokkaan tuntien alkaessa ja lähtee pois ku ruoanlaitto on ohi. 

Oppilaat siis saapuvat luokkaan n. 20 minuuttia ennen tunnin alkua, kuten aikaisemmin mainitsinkin. He varaavat reseptien mukaiset määrät tarvittavia raaka-aineita työpisteelleen ja laittavat sen muutenkin kuntoon. Sensei saapuu klo 8:50 luokkaan ja pitää vaihtelevan mittaisen demon alkuun: hän näyttää, miten kyseinen resepti toteutetaan/ruokalaji valmistetaan ja millainen annoksen tulee olla. Joskus sensei esittää demona vain pari seuraavaa työvaihetta, joskus taas hän näyttää annoksen valmistamisen alusta loppuun. Seuraavaksi me oppilaat saamme ryhtyä itse toimeen ja toistaa juuri demossa esitellyt työvaiheet. 

Reseptit ovat kaikki japaniksi, yritetään saada parhaamme mukaan selvää.
Usein opettajat ja oppilaat auttavat tulkkaamaan ainakin raaka-aineiden nimet,
työvaiheet saamme selville itse demoa tarkasti seuraten.

Kaikki ruoanlaitto täällä on todella tarkkaa! Resepteissä ilmoitetaan raaka-aineiden määrät grammoina, ja näitä lukuja tulee noudattaa pilkuntarkasti. Tarkoitan TODELLA pilkuntarkasti. Esimerkiksi tänään ohjeessa neuvottiin lisäämään 119 g kananmunaa - ja niin tehtiin. Myös maustaminen, esimerkiksi suolan lisääminen, tapahtuu myös keittiövaa'an avulla, ei itse hakemalla. Tällainen kaavojen noudattaminen ja kurinalaisuus on mielestäni jotenkin hassua, ja tuntuu välillä vähän pilkunviilaamiselta... toisaalta loistaviin tuloksiin sillä ylletäänkin. Tänään valmistamani sokerikakkupohja oli täydellinen, juuri oikealla tavalla kohonnut ja tasainen. Reseptit eivät ole kovin suuria (yleensä ateria valmistetaan n. 2-4 hlölle) ja sisältävät paljon pientä näpertelyä. Välillä mietin, miten oppilaat osaavat jatkossa soveltaa näitä taitoja suurille määrille ihmisiä?

Kakkupohjia

Jokaisen työpisteen päädyssä on suuri tiskiallas, jossa oppilaat tiskaavat astiansa käsin. Opetuskeittiöistä ei löydy minkään näköisiä tiskikoneita. Pakko sanoa, että homma toimii todella hyvin. Jokaisen pienenkin työvaiheen päätyttyä kaikki tiskit tiskataan pois häiritsemästä, kuivataan ja viedään oikealle paikalleen. Myös työtasot otetaan täysin puhtaiksi. Leikkuulauta pyyhitään jokaisessa välissä siistiksi ja roskat siirretään heti sivuun.

Oppilailla on vino pino valkoisia, tavallisia, pieniä pyyhkeitä, joilla tämä kaikki siivoaminen tapahtuu. (Tiskaaminen tosin omilla välineillään.) Näihin samoihin kosteisiin pyyhkeisiin voi myös pyyhkäistä sormet tai veitsen, jos ne ovat likaantuneet käytössä. Välillä touhu menee mielestäni kyllä epähygienisen puolelle, mutta joissain tilanteissa ratkaisu on erittäin tomiva: esimerkiksi leipomisen yhteydessä pyyhkeet ovat osoittautuneet erityisen käteviksi, kun taas raakaa lihaa ja kalaa käsitellessä toivoisi vähän jotakin kättä pidempää luuttua avukseen. Lattioita en ole nähnyt vielä kertaakaan pestävän. Toisaalta en ole myöskään ikinä nähnyt, että lattialle tippuisi mitään!

Kun annos on valmis, siivotaan työtaso puhtaaksi ja sille levitetään pöytäliina. Pöytä katetaan valmiiksi ja annokset asetellaan jokaisen omalle paikalle. Tässä kohtaa sensei viitotaan paikalle ja hän arvostelee annokset, antaa korjausehdotuksia. Tämän jälkeen saamme jokainen syödä oman annoksemme! Parasta.

Lukujärjestys

Aikaisemmin blogiin postaamaani aikataulu/lukujärjestys ei sitten tänne päästyämme enää pitänytkään paikkaansa ollenkaan. Kazu-sensei luetteli meille aivan uudenlaisen ohjelman, johon hän oli ilmeisesti tehnyt muutoksia niin, että pääsisimme näkemään mahdollisimman paljon japanilaista ruoanlaittoa ja joitakin erikoisuuksia alkuperäisen leivän leivonnan sijaan.

En ole ollenkaan perillä siitä, miten laaja tarjonta koululla oppiaineissa todellisuudessa on, mutta sen perusteella tulkittuna, mitä olen omin silmin nähnyt, koulussa voi opiskella hyvin monipuolisesti eri ruokakulttuurien ruoanlaittoa ja erikoistua vaikka mihin! Esimerkiksi Kazuya (aikaisemmin mainitsemani opiskelija, joka on ollut 2 kk Oulussa työharjoittelussa) aikoo erikoistua makeisten valmistamiseen, sillä hän on saanut työpaikan jo valmistumisensa jälkeiselle ajalle häitä järjestävästä yhtiöstä, ja tulee tarvitsemaan siellä näitä taitoja erityisesti. Kuvina koulun tarjontaa:

Savustushuone

Tähän mennessä hauskin luokka, jonka kanssa olen työskennellyt

Teeseremoniahuone

Viinikellari löytyy

Ja baari

Suklaa-ateljee

... ja sen antimia

Kuva opetusravintolan salista

Opetusravintolassa on avokeittiö, kuva otettu siis salin puolelta.

Esimerkkejä eri oppiaineista, joita minulla on ollut/tulee olemaan kahden viikon aikana:

-kiinalaista ruoanlaittoa
-japanilaista ruoanlaittoa
-japanilaisten makeisten valmistamista
-leivontaa (länsimaalaista, tässä tapauksessa ranskalaista)
-päivä opetusravintolassa
-teeseremoniapäivä

Omatekemät (japanilaisessa leivonnassa)
teeseremoniassa perinteisesti nautittavat makeiset 

Pinkissä keittiössä harjoitellaan länsimaista leivontaa

Ruokailu

Kouluruokala

Koulun tarjoama lounas on mielestäni melko hulppea. Lounas tarjoillaan joka päivä lautasannoksina, ja sen valmistavat opiskelijat itse koulukeittolan tiloissa. Japanilaiseen tapaan lounas tarjotaan pieninä erilaisina annoksina -  näiden kaikkien kippojen ja kuppien mahduttaminen tarjottimen kyytiin on jokapäiväinen haaste! Joka päivä tarjolla on yksi isompi lämmin lautasannos, joka sisältää kypsennettyä kalaa tai lihaa, sen lisäksi aina tulee riisikippo, keitto, salaatti tai muu pääasiallisesti kasviksia sisältävä pikkuannos, joko kylmä tai lämmin. Ateriaan kuuluu myös kevyt jälkkäri, joka voi päivästä riippuen olla hedelmiä, leivos tai vaikka jukurttia.

Esimerkki koulun tarjoamasta lounaasta

Pakko oli jättää yksi ruokalaji välistä, maha oli melkein täysi
jo ennen ruokailun alkua. Huomaa VAIN 3 kuppia.

Ruokajuomana juodaan jääteetä, kannut löytyvät jokaisesta pöydästä. Ennen kuin innostut, voin kertoa, että tämä jäätee on täysin erilaista kuin mihin me olemme tottuneet. Käytännössä tee on ensin haudutettu normaalisti ja sen jälkeen jäähdytetty ja jääpalat lisätty joukkoon - siinä ei ole ollenkaan makeutta eikä sitruuna- tai persikkaesanssia. Muutaman ensimmäisen päivän ajan tee maistui melko kitkerältä, mutta siihen on kerennyt jo tottua. Tarjolla on myös ihan tavallista vettä, mutta se pitää nousta hakemaan automaatista - en ole nähnyt kenenkään paikallisen vielä juovan sitä. Jos jääteekannu tyhjenee, tulee ruokailijoiden täyttää se seuraavia varten. Joka pöydästä löytyy myös rätti, jolla omat sotkut pyyhkäistään pois.

Ennen jokaista ateriaa, kädet painetaan yhteen rinnalle tai hieman kasvojen eteen ja lausutaan 'itadakimasu', joka kirjaimellisesti tarkoittaa "otan vastaan", mutta käytännössä on siis hyvää ruokahalua. Kaikki ruoka syödään puikoilla - aletaan Sakun kanssa olla jo aika hakoja tässä.

Tässä vielä kaikkein hillittömin osuus: oppilaat tiskaavat kaikki kouluruokalasta tulevat tiskit käsin. Tässä kohtaa tulee ottaa huomioon, että koulussa on pelkästään oppilaita jo 600, ja henkilökuntaakin aika joukko, ja jokaisella ruokailijalla on edessään yleensä n. viisi eri kippoa ruoalle, puikot sekä juomalasi. Aasialainen tehokkuus on ihailtavaa. 

Tulipa sepustus, ohhoh.

Terveisiä Sapporosta,
Ella

Tiivistys viikon tapahtumista

(Huom, mitä tahansa kuvaa klikkaamalla, pitäisi avautua isompi ikkuna, jossa kaikkia kuvia voi tarkastella isompana yhdellä kerralla.)



29.8. Pakkailua kotona Turussa, kansainvälisillä markkinoilla ihmettelemässä ja ostamassa viimeisiä tuliaisia, isot kaakaomukilliset Noran kanssa keittiössä, iltalenkki koiran kanssa. (Tuliaisiksi varasin lopulta lakkaliköörikonvehteja, muumin suklaa- ja lakupatukoita sekä tikkareita, marimekon servettejä, muumi teetä, kahta eri sorttia ja tietysti salmiakkia.)

30.8. Aikainen herätys, suihku, koiran kanssa lenkillä, viimehetken pakkailua ja panikointia, ihmettelyä ja varmistelua. Lähtö Turun lentoasemalle Nora seuranani. Hyvästit lentokentällä, nokka ensin kohti Helsinki-Vantaata, sitten Osakaa ja lopulta Sapporoa.

31.8. Sapporon lentoasemalla klo 13:55 paikallista aikaa, hyvin nukuttujen lentomatkojen jälkeen.
Kazu-sensei kenällä vastassa, puhuu kohtuu hyvää englantia ja ranskaa. Pääsemme autokyydillä hotellille (Sapporo Garden Palace), jossa otamme kukin puolentoista tunnin lepotauon omissa huoneissamme. Viestittelen kotiin Suomeen ja olen hieman sekaisin kaikesta hiljasuudesta ja matkaamisesta. Koti-ikävä meinaa puskea läpi. Klo 17:40 Kazu-sensei odottaa meitä hotellin aulassa, lähdemme tervetuliaisillalliselle.

Akarenga Terrace - Tsuruga buffee dining

Kuljimme tämän puiston läpi hotellilta ravintolaan, taustalla mm. vanha kaupungintalo

Nautimme ylellisen illallisen juuri kolme päivää sitten avatun kauppakeskuksen yläkerroksessa. Rva. Nambu, koulun omistaja, oli varannut meillä kahdeksan hengen kabinetin, jonka lattiasta kattoon ulottuvista ikkunoista avautui kaunis kaupunkimaisema. Paikalla olimme me neljä suomalaista, koulun omistaja, Kazu-sensei (eurooppalaisen ruoanlaiton opettaja, Aki-sensei (aikaisemmin jo mainittu Mr. Naganuma, opettaa myöskin eurooppalaista ruoanlaittoa) sekä Shima-sensei (ei opeta ruoanlaittoa, teoriaa lähinnä). Nämä neljä pääasiassa ovat kestinneet ja huolehtineet meistä koko tämän ensimmäisen viikon.

Yksi keräämistäni annoksista

Jälkkäriä

Shima-sensei

Ravintolassa tunnelma oli rentoutunut ja mukava, yhtään ei tarvinnut jännittää tai stressata. Illallisesta jäi todella hyvä mieli, eikä hotellille paluu tuntunut yhtään pahalta! (Lue: koti-ikävä ei painanut yhtä paljon päälle.)

1.9. Herätys klo 7:30, hotellin aamupala klo 8:00. Aamupalalla oli tarjolla mm. croissantteja, kummallisia sämpylöitä, marmeladeja, luonnonjugurttia, muroja, riisiä, misokeittoa, tofua ja friteerattuja möllyköitä (Taisi sisältää jotakin papua? Erinomaista joka tapauksessa.), teetä, kahvia, mehuja... Klo 9:00. Aamupalan jälkeen haimme laukut, kirjasimme itsemme ulos hotellista ja suoritimme maksun, 8000 jeniä. Kazu-sensei tuli hakemaan meidän laukut auton kanssa klo 9:00 Garden Palacen edestä, me itse kävelimme Shima-sensein johdattamana koululle Odori-puiston halki. Ilma oli todella kesäinen! Tuntui todella erikoiselta, sillä kerkesin jo tottua Suomessa syksyiseen meininkiin - täällä on ihan kesä, +27 astetta päivisin.

Koululla istuimme ensin alas ja saimme nivaskat, jotka sisälsivät lähinnä koulun sääntöjä ja kartat koulurakennuksista sekä lähialueesta. Joimme kahveet. Seuraavaksi kiertelimme molemmat rakennukset (yhdistyneet pää- ja länsirakennuksen sekä itäisen pisteen), kaikki luokkatilat, pukukopit (saimme myös lukot kaappeihin) sekä ruokasalin. Söimme lounaan koululla, jonka jälkeen senseit kierrättivät meitä myös lähialueella ja näyttivät, mistä voisimme ostaa ruokaa illaksi. Kauhean ystävällistä, hyvin pitävät meistä kyllä huolta. Kävimme tällä reissulla mm. 100 jenin kaupassa sekä lähimarketissa. 

Hengailupaikka opiskelijoille

Teeseremoniahuone

Koulun itäsiivessä on suklaapuoti 

Suklaapuodin edustaa

Asiakasravintola koulun yhteydessä

Suklaa-atelje

Kävimme Kazu-sensein kanssa läpi vielä lukujärjestyksemme. Se muuttui kertaheitolla. Vain muutama tunti alkuperäisestä ohjelmasta jäi jäljelle.

Kierroksen jälkeen iltapäivällä, ehkä kahden hujakoilla, senseit raahasivat painavat matkalaukkumme Weeklu AMU Sapporoon, asunnollemme, jakoivat meille huoneemme sekä näyttivät kuinka kaikki lämpölaitteet ja ilmastoinnit toimivat. Asuntomme sijaitsee n. parin minuutin päässä koululta! Ah, parasta. Minulla ja Sakulla on viereiset huoneet neljännessä kerroksessa. Taidan tehdä erillisen postauksen tästä asunnosta.

100-jenin kaupassa

Illalla lähdimme ihmettelemään kaupunkia Suomiporukalla. Kävimme mm. Sapporo Stationilla, tämän aseman yhteydessä on valtava ostoskeskus! Kävimme muutamassa liikkeessä ja turistipisteessä - bongasimme kyltin, joka lupaili ilmaista nettiä ulkomaalaisille. Hämmästykseksemme tiskillä meitä palvellut japanilainen nuorehko nainen osasikin todella, todella hyvää suomea. Kävimme myös pikaravintolassa syömässä. Annokseni maksoi 460 jeniä (alle neljä euroa) ja se oli valtava, kauhea työ oli saada kaikki syötyä. Annos maksettiin automaattiin, jonka jälkeen kuitti kiikutettiin kokille tiskin taakse - kun annos tuli valmiiksi, kokki huusi kuitin numeron ja annoksen sai itse noutaa tiskiltä. 

Annos maksettiin tällaiseen automaattiin

Oishii - hyvää!

2.9. Ensimmäinen koulupäivä

Lähdimme kouluun 8:20, paikanpäällä vaihdoimme kokkivaatteet ylle ja suuntasimme neljännen kerroksen keittiöön. Senseit olivat meitä kyllä jo vastassa ja ohjasivat oikeaan suuntaan, itse meinasin mennä nimittäin päinvastaiseen suuntaan kuin oli tarkoitus, hups. Meillä oli koko päivän japanilaista ruoanlaittoa. Taidan tehdä erilliset postaukset myös koulupäivän kulusta, aikatauluista ja oppituntien rakenteesta. Päivän aiheena meillä oli sushi sekä bentoboxit (=mukaan otettava lounas). 

Koulussa eräs oppilaista, Kazuya, tuli esittäytymään. Hän on ollut vaihdossa kaksi kuukautta Oulussa ja puhui todella hyvää englantia. (Olemme tällä nimenomaisella hetkellä facebook-kavereita ja chattailemme, hän suunnittelee meille yhteistä tekemistä ensiviikoksi. Jännää!)

Illalla lähdimme taas samalla poppoolla kaupungille, tällä kertaa aikeenamme etsiä kahvila, jossa olisi ilmainen netti. (Hotellilla toimi netti, asunnnolla ei viittä minuuttia kauempaa.) Tämä oli yllättävän vaikea tehtävä, ottaen huomioon, että asumme miljoonakaupungissa. Starbucksissa luulimme onnistuneemme - nettiin olisi pitänyt kuitenkin rekisteröityä etukäteen, ennen kahvilaan tulemista, jotta netti toimisi. Say whaaat? Päädyimme lopulta Sapporo Stationin eteiseen istumaan ja hiplimään älylaitteitamme. Vieressä oli Stockmannin tapainen (kylläkin miljoona kertaa kiiltävämpi) fancy liike, tilanne oli vähintään huvittava.

Ei toimi, ei.

Saku sanoo: "Tää on perseestä."

Sapporon asemalla dataamassa

3.9. Koulussa bentoboxeja edelleen sekä iltapäivällä japanilaisten makeisten valmistamista. Tulin kipeäksi, bla bla, tästä kerroin jo.

4.9. Kipeänä edelleen, muut lähti ensin kouluun, sitten kaupungille, minä nukuin.

5.9. Japanilaisia makeisia aamupäivällä, iltapäivällä japanilaista ruoanlaittoa. Saimme kokeilla piikkimakrillin fileerausta sekä tempuraa. Koulun jälkeen Shima-sensei piipahti asunnollemme käymään mukanaan nettikaapeli ja modeemi - kyllä nyt toimii wifi! Parasta.

Illalla (juteltuamme ensin pari tuntia netin välityksellä Suomeen) lähdimme taas kaupungille hortoilemaan. Kävimme ensin lähimmässä ravintolassamme testaamassa sapuskoja. Tilasimme randomilla, sormella listaan tökkäämällä, kaikkea mahdollista: kaalia, sieniä, kurkkuviipaleita, sapporo-olutta, sakea, jättikatkaravunpyrstöjä, kanan kaulaa, kanaa ylipäänsä sekä nautaa, sikaa ja lammasta paria eri ruhonosaa.

Pöytään tuotiin grilli, ja saimme itse kypsentää ruokamme

Kävimme myös maailmanpyöräajelulla. Maailmanpyörä löytyi kauppakeskusksen katolta, seitsemännestä kerroksesta. Hupi maksoi 600 jeniä, viitisen euroa. Maisemat oli kyllä huimat, pimeällä oli kaunista kun kaikki kaupungin valot loistivat.

Mitäs sitä pienestä korkeanpaikankammosta (Jormalle piti luvata kalja palkaksi, jotta lähti mukaan)

Kauppakeskuksesta löytyi valtava pelihalli, jossa otimme pienet kisat Jonnen ja Sakun kanssa.

Luonnollisesti hävisin

Ps. Minulla ei ole vielä kaikkia kuvia, osa ei ole omalla kamerallani otettuja. Pitää odottaa, että Jonne, Jorma ja Saku laittavat omiaan eteenpäin! Kerron varmaan oppitunneistakin paremmin myöhemmin. Nyt väsyttää, kello on kolme. 

Mitään se ei anna ellei se jotakin ota

"Läpimurtopäivä: kuuntelin musiikkia, katselin iPadista vanhoja valokuvia, selailin tekstareita ja luin muttaman kirjeen, jotka otin Suomesta mukaan ilman, että kauhea koti-ikävä yllätti. Tämä oli ensimmäinen päivä, kun pystyin tekemään mitään noista. Ensimmäistä kertaa myös äitylille ja Noralle viestitellessä ei tuntunut siltä, että voisi lähteä takaisin kotiin. Koko ajan olen viihtynyt kyllä mainiosti, mutta Suomen päästä en ole aikaisemmin voinut vielä millään päästää irti."
                                                       (Päiväkirjamerkintä  2.9.2014 tiistai klo 22.45)

Olen kokenut läpimurtoja, ottanut takapakkia ja noussut sitten jälleen kuopasta. Yllä kuvailemani läpimurto tämän viikon tiistailta - tällä hetkellä tuntuu, että kaksi kuukautta täällä Sapporossa tulee vierähtämään nopeasti.

Takapakkia: juuri kun olin kerennyt iloita tästä, päästä koulurytmiin kiinni ja ihastua japaniin, minulle iski flunssa. Voi muna! Jouduin siis kestämään keskiviikkona iltapäivän tunnit (13:20-17:30) puolikuntoisena ja jättämään koko torstain koulupäivän välistä. Menin oikeastaan nukkumaan keskiviikkoiltana klo 19 ja heräsin vasta tänään, perjantaiaamuna, klo 7:00 ottaakseni suihkun ja valmistautuakseni tämän päivän koulutunteihin. Heräilin näiden puolentoista vuorokauden aikana satunnaisesti juomaan teetä tai vettä, käymään vessassa, voivottelemaan niska- ja hartiaseudun särkyäni, kierimään hiessä, ottamaan salmonellanäytettä (Kazu-sensei säilytti näitä työpöydällään, hih) ja syömään. Sängystä en oikeastaan kyllä poistunut.

Tämän päivän suurin ilonaihe onkin vihdoin toimiva netti! Saatiin koululta lainattua pari nettikaapelia ja irrallinen modeemi, jonka turvin olen nyt viettänyt iloiset puolitoista tuntia internetin ihmemaailmassa. JES!

Lähdetään tässä syömään ravintolaan, kirjoittelen illalla vielä lisää luultavasti. Kuviakin saatte!

Terveisiä Sapporosta,
Ella